sunnuntai 8. tammikuuta 2017

On lunta tulvillaan raikas talvisää

Perjantai eli ploppiainen valkeni mukavan rapsakkana, mikä alkaakin olla jo vallan perinteistä Loppiaisrogan kannalta (2015 -15 astetta, 2016 -26 astetta ja nyt ainakin -22 astetta). Ei kun kerrastoa niskaan, kuumaa vettä juomareppuun ja auton nokka kohti Nuuksiota.

Taas menossa - minä ja Hannibal Lecter

Järkkäri oli ystävällisesti ajatellut myös lämpimämmän sään ystäviä ja tarjosi vaihtoehtona neljän tunnin sarjaa. Mutta kun kartta on tehty kahdeksalle tunnille, ei siitä välttämättä saisi niin mielenkiintoista neljän tunnin settiä. Sitä paitsi viihdyimme 2016 metsässä 13 minuuttia yliaikaa, joten pitihän sitä nytkin lähteä rogaamaan koko rahan edestä.

Nuuksio ei ole niin iso mesta ettei siellä törmäisi muihinkin.

Suoritus parani viime vuoteen nähden heti alussa, kun myöhästyimme lähdöstä vain kaksi minuuttia viimevuotisen viiden minuutin sijaan. Lisäksi varmistin, ettei emit missään nimessä tippuisi hanskastani ja hukkuisi kytkemällä sen kuminauhalla ranteeseeni kiinni.

Törmäsimme myös rasteihin, mikä oli tavoitteen kannalta mukavaa.

Suunnittelimme reitin "noin 30 kilometrille". Mittasimme reitin aika summittaisesti rastilta toiselle, joten se oli varmaan oikeasti lähemmäs 40 kilsaa. Mutta lopussa oli paljon oikaisumahdollisuuksia, joten reittiä oli helppo säätää. Tämä oli ihan hyvä asia, koska huomasin heti liikkeelle lähdettyämme, etteivät jalkani olleet ihan tuoreet ja juoksu kevyttä.

Rasti on tuolla alhaalla

Syynä tähän oli varmaan torstain "Mintun tehojumppa", jonka toimarimme tilasi minulta maanantaiseen firman kick off -tilaisuuteen. Koska en ole ammattimainen jumppaohjaaja (tai siis minkäänlainen jumppaoohjaaja), halusin testata jumpan ainakin kerran ennen sen vetämistä. Koejumppasin ja tuunasin treeniä siis torstaina ja ilmeisesti se on ihan tehokas, koska jalat olivat perjantaina hieman raskaat. Saas nähdä, miten jumpan vetäminen sujuu huomenna vuorostaan rogarapeilla reisillä. :D

Rastiselfie! 

Mutta takaisin loppiaiseen! Suunnistus oli melkoisen helppoa, koska lumisessa maastossa oli tarjolla jukolahenkisiä valmiita baanoja suoraan rasteille. On se elämä helppoa, kun ei ole läheskään nopein! Supersuunnistajan mielestä oli myös kivaa, että karttaa ei tarvinnut pitää koko aikaa kädessä, koska hän sai siten lämmiteltyä sormiaan pitämällä käsiä nyrkissä. Minun taaperrustahtini taisi olla herralle vähän hidas.

Hannibal ei ole masentunut, vaan hänellä on nakit jäässä

Pahiten nakit jäätyivät molemmilta, kun kaivoimme lamput repuista illan hämärtyessä. Mutta onneksi kädet sai taas lämpimäksi, kun ensin piti niitä hetken housuissa ja sitten hölkkäsi käsiä reippaasti heilutellen. Pysähdyimme lisäksi kisan kuluessa kahdelle eri nuotiopaikalle juomaan glögiä ja lämmittelemään.

Tämä on lavastettu tilanne, mutta loppupuolella minä juoksin oikeasti
edellä, jotta vauhti pysyi minulle sopivana.

Sormien pallemisesta huolimatta fiilis pysyi koko ajan hyvänä. Keksin itselleni kivaa oheistoimintaa kuten valokuvaamista ja videointia, kun fiilis uhkasi laskea ja kotiinlähtö alkoi houkuttaa liikaa. Minulla oli mukana sekä vanhempi kiinakopio että Supersuunnistajan vasta hankkima GoPro. Niiden akut kestivät yhteensä melkein koko kisan ajan, vaikka en jaksanut varsinkaan kiinaihmettä sammutella joka kuvauksen jälkeen. Sen virtanapissa kun on vähän kosketushäiriötä.

Hannibal Lecter löysi rastin!

Kun aikaa oli alle tunti, meinasi meille käydä "viimevuotiset": oli hilkulla, ettemme taas valinneet pimeässä metsässä väärää polkua ja pummanneet ratkaisevasti. Onneksi Supersuunnistaja oli tarkkana kuin porkkana ja kaivoi tällä kertaa ajoissa kompassin esille. Valitsimme pienen empimisen jälkeen oikean polun ja saavuimme maaliin noin 14 minuuttia ennen 8 tunnin aikarajaa. Pisteitä meille kertyi 94 ja sillä tuloksella pääsimme sijalle 35. Kaikkia tuloksia voi ihailla tulossivulla.

Auringon laskettua oli oikeasti pimeää, mutta onneksi olemme loistavia suunnistajia.

Oli taas kerran tosi kivaa. Pakkassäässä on se hyvä puoli, että ilma on mielettömän kirkas. Päiväsaikaan maisemat olivat huikeita ja pimeälläkin sai katsella puolikuun möllöttelyä taivaalla. Kiitos järkkäreille kivasta kisasta! Ensi vuonna uudestaan, koska pakkasraja ei ole vieläkään tullut vastaan.

2 kommenttia: