torstai 3. marraskuuta 2016

Leffa-asiaa

Minulla meni viime viikonloppu taas vähän vähillä unilla. En ollut suunnistamassa pitkin metsiä enkä edes rimpsalla. Istuin ihan kotona koneen ääressä ja editoin apinan raivolla lyhytelokuvaa. Trailrunning.fi järjesti polkujuoksulyhytelokuvakilpailun (hieno sana!), minkä dead line oli kuun vaihteessa. Ja tietty minä jätin kaiken viime tinkaan.

En ollut ihan tyytyväinen elokuvan taiteelliseen antiin, mutta koska käytin leffan tekoon kuitenkin perhanasti aikaa, vaivaa ja jopa rahaa, niin päätin kuitenkin osallistua kisaan. Vaikka leffa ei olekaan taiteellisesti tai laadullisesti ihan sitä, mitä halusin, oli sen tekeminen kuitenkin todella opettavainen kokemus. Ihan tekniseltä kantalta ajatellen olen oppinut käyttämään Movie Makerin lisäksi myös Premiere Elementsiä ja tunnen siitä jo paljon jänskiä featureita.

Iloinen sinipaitainen herra A, joka vilahtaa leffassani kerran jos toisenkin.
Minulle tuli vaikeuksia löytää matskua muistakin ihmisistä, koska A ja
Supersuunnistaja juoksivat hyvin samaan tahtiin.

Lisäksi olen oppinut lyhytelokuvan teosta yleisesti seuraavaa:

  • Jos haluat tehdä polkujuoksuelokuvan, hanki juoksijan kameralle kehto. Filmin laatu kärsi pahasti siitä, että Supersuunnistaja juoksi niin kovaa. Hän piti kameraa sunnuntain pitkiksellä ( = Nuuksio Classic) kädessään, ja kovaa mentäessä, mm. loppukirissä, kamera heilui yksinkertaisesti liikaa. Edes Premieren tärinänpoisto ei auttanut heilumiseen, koska kuva olisi kroppaantunut ihan liikaa. Käsi sentään vähentää tärinää jonkin verran, ja kädessä oleva kamera heiluu paljon vähemmän kuin vaikka päähän tai rintaan kiinnitetty kamera.
  • Matskua tarvitaan ihan sikana. Minä halusin valita sellaisia pätkiä, missä näkyi muita ihmisiä eikä vain polkua. Vaikka matskua oli toista tuntia, niin aika vähäiseksi kuitenkin jäi käytettävä materiaali. Sen piti kuitenkin sopia pituudeltaan myös musiikkiin. Kuvaaja voisi opetella kuvaamaan aina vähän ”täytevaraa” alkuun ja loppuun. Varsinkin maalissa olisi voinut olla vähän pidempi leikkausvara lopussa.
  • Editointiin kuluu yllättävän paljon aikaa. Varsinkin, kun oma kone on vähän mopo renderöimään. Kannattaa siis aloittaa jälkituotanto ajoissa, niin ehtii nukkuakin.
  • Leffan teossa auttaa, jos on ensin idea ja alkaa sitten kuvata materiaalia sen pohjalta. Idean keksiminen materiaalin pohjalta on paljon haastavampaa. Mietin aluksi jotain ”4 reasons why I run trails” -teemaa, mutta en keksinyt matskuista kuin pari hyvää syytä. Vaikka oikeastihan niitä on enemmän kuin neljä. Kaipasin monta kertaa myös  ”täytematskua” kuten liplattavia laineita tai muita ihania luontokuvia tai maisemia.

Mutta oppia ikä kaikki. Otan tästä onkeeni, kuvailen ahkerasti ja osallistun ensi vuonna uudelleen.

Toivottavasti jaksatte kuitenkin katsoa leffani kaikkien näiden meriselitysten jälkeenkin. Kannattaa katsoa se edes musiikin takia. Se on pirun hyvää. Sain koko idean polkujuoksuelokuvan teosta kuultuani Tobias Tågin kappaleen Heroes Trail, joka siis on leffan aloitusbiisi. Tobias on kotoisin samalta seudulta Supersuunnistajan kanssa, ja hän taisi törmätä biisiin jossain Närpiön FB-ryhmässä. Minusta on kivaa leikkiä taidemesenaattia ja boostata Tobiasta. Joten käykää luuraamassa myös hänen YouTube-kanavaansa, jos musa iskee.

Mutta asiaan: saanen esitellä teille kilpailuteokseni Trail Heroes. Antoisaa 7 minuutin 36 sekunnin elokuvanautintoa!



Kaikki kilpailuteokset voi käydä katsomassa täällä. Äänestysaikaa voittajasta on ensi viikon loppuun asti. Ja jos haluat nähdä vieläkin enemmän polkujuoksuleffoja, niin lähde Trails in Motion -leffailtaan ensi viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti