perjantai 29. tammikuuta 2016

Kuinka sielu myydään vahingossa?

Olen Garminin leirissä. Täydellisesti. Ja tämä kaikki kävi ihan vahingossa.

Kaikki alkoi joskus 2012 siitä, kun näin ekaa kertaa mainoksen Garminin Forerunner 910XT:stä. Se taisi olla ensimmäinen kunnon multisport-sykemittari. Suunnon eka Ambitti tuli kyllä heti perässä, mutta ainakin minun tietoisuuteeni Garmin pääsi ensimmäisenä. Minä ihkuttelin Forerunneria ääneen, ja Supersuunnistaja sitten meni ja osti sen minulle synttärilahjaksi tammikuussa 2013. Suunto olisi ollut toki suomalainen valinta, mutta ainakin silloin ekoissa versioissa Garminin toiminnallisuus oli enemmän minun mieleeni. Tosin se on rumempi kuin pahimmat kasaridigitaalikellot, mutta tosi kätevä.

Vanha ja yleensä uskollinen Forerunnerini. Ja paljon kissankarvoja,
koska tämän talouden imuroija on Pohjanmaalla.

Seuraava niitti arkkuun tuli viime syksynä, kun rikoin uskollisen Omronin kehon koostumusta mittaavan vaakani. Meinasin ostaa uuden samanlaisen, mutta googlauksen ammattilainen Supersuunnistaja bongasi, että Garminin vaaka on vain vähän kalliimpi ja paaaaljon parempi. Elimme muutaman kuukauden ilman vaakaa (ja lihoimme kuin pienet porsaat), ja viimein joulukuussa 2015 Garminin Index Smart Scale tuli kauppoihin ja karmaiseva todellisuus iski taas joka aamu vasten kasvojani lukujen muodossa.

Jos 910XT on susiruma, niin Garminin vaaka pieksee muovisen Omronin muotoilussa ihan 6-0. Lisäksi se on ihanan käytettävä, koska se lataa painon sun muut statsit automaattisesti Garmin connectiin, eikä minun tarvitse enää ylläpitää paino- ja rasvaprosenttiexceliä. Garmin tekee sen minun puolestani. Ainoa ikävä puoli vaa'assa on, että sen kiiltävällä pinnalla näkyvät pöly ja kissankarvat vähän liian hyvin.

Vaaka ja suuri mysteeri, miten kissanhiekkaa voi olla
makkarissa, kun vessat ovat työhuoneessa.

Lopullisesti naimakaupat Garminin kanssa tuli viimeisteltyä, kun ostin itselleni synttärilahjaksi Garminin Vivofitin. Halusin aktiivisuusrannekkeen, koska minua kiinnostaa seurata untani ja palautumistani. Tälläkään kertaa Garminin rannehelyt eivät vakuuttaneet minua muotoilullaan, mutta värikkäänä Vivofit on ihan ookoo. Supersuunnistaja myös totesi, että siinä on puolensa, jos myös aktiivisuusrannekkeeni on Garmin, kun kerran kaikki muutkin leluni ovat. Ja Vivofitia ei tarvitse ladata joka viikko, mikä on toki kivaa. Vivofitin huonoin puoli on se, että sille pitää muistaa kertoa, koska menen nukkumaan ja koska herään. Tänään unohdin ensimmäistä kertaa lopettaa nukkumisen, ja hengailin aamulla puolisen tuntia unimoodissa.

Vivofit Jonathan Adler -rannekkeella

Kaikki tietoni treeneistä painooni ja uneni laatuun tallentuvat Garmin Connectiin, joka sijaitsee pilvessä eli kaiketi jollain amerikkalaisella palvelimella. Tämä tarkoittaa luultavasti sitä, että NSA tai vähintään jotkut mainostajat tietävät, mitä treenaan ja paljonko painan. Mutta toisaalta Google ja Facebook ovat tienneet minusta vaikka mitä jo kauan, ja päivitykseni ja hakusanani kertonevat minusta paljon enemmän kuin luvut. Joten en vaan jaksa jännittää.

Joku salaliittoteorioihin taipuvainen voisi alkaa epäillä, että Supersuunnistajalla on vähintäänkin iso kasa Garminin osakkeita tai muita kytköksiä puljuun, koska hän on ollut mukana vaikuttamassa jokaiseen Garmin-hankintaani. Toisaalta herralla itsellään on Polarin rannetietokine, joten joko hän on todella ovela ja harhauttaa, tai salaliittoteoriani mättää. Tosin hänellä on myös Garminin GPSmap 64 s, joten ehkä hän onkin vain toinen viaton - tosin hieman Polarin puolelle hairahtanut - Garmin-narkkari.

Vivofitin vaihtorannekkeet. Oikealla alkuperäinen turkoosi ranneke.

Ei täältä Garminin ikeestä kyllä enää varmaan nousta. Olen huono suomalainen ja kaadan rahani jenkkien taskuun. Polarilta löytyisi rannetietokone, aktiivisuusmittari ja vaaka, mutta valitettavasti se ryntäsi markkinoille liian myöhään. Suunnolla on vain Ambiteja, sukelluskamaa ja kompasseja (minulla on muuten venäläinen kompassi, joten olen maanpetturi tälläkin saralla, haha). Onneksi sentään Forerunnerin tiimi on saanut joukkoonsa jonkun vähän lahjakkaamman teknisen muotoilijan, joten minä voin rauhassa unelmoida tulevaisuudesta kivannäköisen rannetietokoneen kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti