Kauniita unia?

Olen ollut nyt reilut kaksi viikkoa liikuntakiellossa. Sitä yhtä Pajulahdessa tehtyä harha-askelta (pun intended) lukuuonottamatta olen ollut tosi kiltti, ja olen ainoastaan puntannut yläkroppaa ja uinut pullarilla. Ja niitäkin molempia olen tehnyt maltillisesti jalkaa kuulostellen. Varsinkin alussa nilkka kipuili välillä ihan vaan enemmän kävelyä sisältäneen päivän jälkeen. Silloin katsoin aina parhaaksi jättää treenit tekemättä. Lisäksi olen mennyt jopa autolla töihin, vaikka työmatkani on vain 2 km ja yleensä sen matkan autoilu hävettää. Pyöräily on kielletty enkä viitsi rasittaa jalkaa kävelemälläkään. Joten auto se siis on. Taukoilu on tuonut tulosta: tänään aamulla nilkka meinasi pyörähtää, kun kävin viemässä roskia ja astuin vahingossa huonosti laatoituksen kulmaan (kyllä, nilkkani on löysä). Sain liikkeen pysäytettyä ja pelkäsin, että nyt se jänne taas ärtyy ja tauko pitenee, mutta nilkka ei ollut oikeastaan moksiskaan. Ehkä tässä pääseekin taas itsarin jälkeen liikkeelle. Jee!

Kesäisiä laadukkaita unia mökillä

Tässä taukoilussa on kuitenkin kaksi huonoa puolta ylitse muiden. Ja kumpikaan niistä ei yllätyksekseni ole "ää, mun pää hajoo, haluun lenkille" -vitutus. Ensimmäinen ja vähemmän häiritsevä oire on levottomat jalat. Ilmiö on minulle tuttu pitkien kisojen jälkeisiltä illoilta ja lähtee yleensä kompressiosukilla. Mutta enpä ole ennen saanut levottomia jalkoja sohvalla lojumisesta. Jalkoja alkaa heilututtaa, kun minua alkaa illalla väsyttää. Häiritsevintä tämä on esimerkiksi leffateatterissa, kun ei voi nousta seisomaan eikä jalkoja mahdu pahemmin liikuttelemaan.

Toinen oireeni on huonot yöunet. Minua väsyttää kyllä iltaisin ja olen edelleenkin erittäin lahjakas nukahtaja, mutta olen tämän viikon aikana herännyt melkein joka yö yhden ja neljän välillä ja pyörinyt pitkään pirteänä kuin peipponen. Ja sitten aamulla taas väsyttää. Alan kaivata urheilusta saatavia superkoomaunia. :(

Myös Unski on erittäin lahjakas nukkuja

Minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut juurikaan univaikeuksia. Joskus stressaantuneena on tullut mietittyä työasioita sängyssä ja unta on saanut odottaa. Yleensä olen kuitenkin Suomen nopein nukahtaja ja nukun aamuun asti kuin tukki. Mutta nyt siis en. Enkä minä edes ole ainoa, joka tästä kärsii: Miisu tykkää nukkua yönsä minun jaloissani, ja jo parina yönä se on joutunut vaihtamaan muualle nukkumaan, kun minä olen pyörinyt levottomana ja estänyt kissaparankin kauneusunet.

Onneksi kärvisteltävää on enää puolitoista viikkoa.