torstai 26. marraskuuta 2015

Kauniita unia?

Olen ollut nyt reilut kaksi viikkoa liikuntakiellossa. Sitä yhtä Pajulahdessa tehtyä harha-askelta (pun intended) lukuuonottamatta olen ollut tosi kiltti, ja olen ainoastaan puntannut yläkroppaa ja uinut pullarilla. Ja niitäkin molempia olen tehnyt maltillisesti jalkaa kuulostellen. Varsinkin alussa nilkka kipuili välillä ihan vaan enemmän kävelyä sisältäneen päivän jälkeen. Silloin katsoin aina parhaaksi jättää treenit tekemättä. Lisäksi olen mennyt jopa autolla töihin, vaikka työmatkani on vain 2 km ja yleensä sen matkan autoilu hävettää. Pyöräily on kielletty enkä viitsi rasittaa jalkaa kävelemälläkään. Joten auto se siis on. Taukoilu on tuonut tulosta: tänään aamulla nilkka meinasi pyörähtää, kun kävin viemässä roskia ja astuin vahingossa huonosti laatoituksen kulmaan (kyllä, nilkkani on löysä). Sain liikkeen pysäytettyä ja pelkäsin, että nyt se jänne taas ärtyy ja tauko pitenee, mutta nilkka ei ollut oikeastaan moksiskaan. Ehkä tässä pääseekin taas itsarin jälkeen liikkeelle. Jee!

Kesäisiä laadukkaita unia mökillä

Tässä taukoilussa on kuitenkin kaksi huonoa puolta ylitse muiden. Ja kumpikaan niistä ei yllätyksekseni ole "ää, mun pää hajoo, haluun lenkille" -vitutus. Ensimmäinen ja vähemmän häiritsevä oire on levottomat jalat. Ilmiö on minulle tuttu pitkien kisojen jälkeisiltä illoilta ja lähtee yleensä kompressiosukilla. Mutta enpä ole ennen saanut levottomia jalkoja sohvalla lojumisesta. Jalkoja alkaa heilututtaa, kun minua alkaa illalla väsyttää. Häiritsevintä tämä on esimerkiksi leffateatterissa, kun ei voi nousta seisomaan eikä jalkoja mahdu pahemmin liikuttelemaan.

Toinen oireeni on huonot yöunet. Minua väsyttää kyllä iltaisin ja olen edelleenkin erittäin lahjakas nukahtaja, mutta olen tämän viikon aikana herännyt melkein joka yö yhden ja neljän välillä ja pyörinyt pitkään pirteänä kuin peipponen. Ja sitten aamulla taas väsyttää. Alan kaivata urheilusta saatavia superkoomaunia. :(

Myös Unski on erittäin lahjakas nukkuja

Minulla ei koskaan aikaisemmin ole ollut juurikaan univaikeuksia. Joskus stressaantuneena on tullut mietittyä työasioita sängyssä ja unta on saanut odottaa. Yleensä olen kuitenkin Suomen nopein nukahtaja ja nukun aamuun asti kuin tukki. Mutta nyt siis en. Enkä minä edes ole ainoa, joka tästä kärsii: Miisu tykkää nukkua yönsä minun jaloissani, ja jo parina yönä se on joutunut vaihtamaan muualle nukkumaan, kun minä olen pyörinyt levottomana ja estänyt kissaparankin kauneusunet.

Onneksi kärvisteltävää on enää puolitoista viikkoa.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Firman sotilaspenkkimestari

Meillä on töissä kulttuuri- ja liikuntakerho, jonka puitteissa voi järkätä ihan mitä vaan sattuu keksimään ja haluaa järjestää. On aamujoogaa, lautapelikerhoa, juoksutapahtumia ja lajikokeiluja jousiammunnasta krikettiin. Idea on, että henkilöstö saa itse järkätä sellaista tyky-toimintaa, mitä nyt sattuu kulloinkin kaipaamaan.

Minä kokeilin sotilaspenkkiä ensimmäisen kerran ollessani rauhanturvaajana Kosovossa. Vaikka hävisinkin silloin naisten sarjan leirimme kisoissa (meitä oli kaksi osallistujaa), ihastuin lajiin täysin. Olen järjestänyt firman sisäiset kisat kerran aikaisemminkin, kun olimme vielä pieni muutaman kymmenen hengen pulju. Nyt oli aika kokeilla uudelleen, kun potentiaalisia kilpailijoita oli jo useampi sata.

Saimmekin mukavasti osallistujia kaikkiin kolmeen sarjaan. Classicissa nostettiin omaa painoa, Fitness-sarjassa punnerrettiin 2/3 omasta painosta ja Ladiesin paino oli puolet elopainosta. Viimeinen oli vain naisille ja kaksi muuta sarjaa olivat unisex. Minä osallistuin enemmän tosissani Ladies-sarjaan ja ihan läpällä myös Fitness-sarjaan. Enemmän tosissani tarkoittaa, että halusin voittaa.

Valmiina nostamaan

Viralliset kisapunnitukset tehtiin joko perjantaina tai tänään riippuen siitä, miten kunkin aikatauluun sattui sopimaan. Minun perjantain aamupainoni oli 73,5 kg, joten nostin Ladiesissa 37,5 kilolla ja Fitness-sarjassa 50 kilolla. Tänään töiden jälkeen valtasimme toimistomme punttisalin penkkipunnerrusnurkkauksen ja aloimme kisata.

Sotilaspenkissä eli voimatoistopunnerruksessa on tarkoitus nylkyttää omalla kisapainolla mahdollisimman monta puhdasta toistoa. Jos tarkat säännöt kiinnostavat, niitä voi lueskella SVRY:n sivuilta. Koska meidän kilpailumme oli sellainen kuuluisa leikkimielinen kisa, ei meillä ollut käytössä merkkistopparia. Muuten noudatimme sääntöjä kohtuullisen hyvin. Mitä nyt painoluokkia ei ollut ja olin keksineet kynäniskaisille nörteille sopivampia sarjoja.

Rauta on niin kevyttä, että se liikkuu liian nopeasti stillikuvaan

Oletin, että naisten sarjasta tulisi tiukka, koska vastassa oli useampi urheilullinen nainen, muun muassa soudun Suomen mestari Aura. Koska luvassa oli kova vastus, en jättänyt mitään sattuman varaan, vaan tein muunmuassa tautisen hienot kisakynnet. Lisäksi sain kotoa hurjaa tsemppiä ja kannustusta, koska Supersuunnistaja lupasi minulle Pätkiksen, jos pieksisin Auran.

Voimaannuttavat kisakynnet, joiden lohkeileva lakka kuvastaa
lihasten paineesta ratkeavia paidan hihoja.

Kaikki oli siis enemmän kuin kunnossa, kun asetuin penkille ja avasin koko kisakarkelon esimerkkisuorituksellani. Tavoitteeksi olin asettanut 30 toistoa Ladies-sarjassa ja 10 Fitness-sarjassa. Tein ensin naisten sarjan suoritukseni. Fitnessiin osallistuin sitten koko kisan päätteeksi, että ehdin palautua välissä.

Homma lähti vahvasti liikkeelle, ja ensimmäiset 20 toistoa menivät jotakuinkin lallatellen. Jossain 26 toiston jälkeen vauhti alkoi hiljalleen hyytyä, mutta olin silti varma, että tekisin ne tavoittelemani 30 toistoa vaikka väkisin. Lopputulos yllätti minut iloisesti: 33 toistoa. Kuten arvelikin, oli Aura minun kovin haastajani. Jännitti hurjasti, kun hän alkoi nostaa ja toistoja alkoi kertyä. Aura kuitenkin hidastui jo parinkympin tienoilla, ja pieni ääni sisälläni alkoi jo hihkua voitoinriemuisesti. Ja se pieni ääni oli ihan oikeassa: Aura sai 27 toistoa, ja pääsin julistamaan itseni naisten sarjan voittajaksi. Ylitin itseni myös Fitness-sarjassa 13 toistolla, millä sijoituin kai tukevasti keskikastiin (jätin tulokset toimistolle, niin en voi nyt tarkistaa).

Loppupään irvistystoisto

Kisa oli kaikin puolin menestys, ja muillakin taisi olla hauskaa. Muutama kollega oli pahoillaan, kun ei päässyt tällä kertaa osallistumaan muiden menojen takia, joten kai kisa pitää järjestää uudelleen ensi vuonna.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Välipäivä tauosta

Olin eilen pieni retale. Vaikka lääkäri käski olla urheilematta jalalla, niin menin ja juoksin kaksi tuntia. Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että Pajulahti rogaining oli bookattu jo ajat sitten, enkä halunnut tehdä ohareita rogaining-tyttöystävälleni Vuorikiipeilijä M:lle. Hän on kuitenkin vasta innostunut rogainingista ja suunnistuksesta, joten häntä pitää aktivoida sopivasti.


Ainoa kuva minusta ja siihenkin tuli hanska. Valmiina lähtöön kuitenkin!

Jalat täyteen kinesioteippiä ja Pajulahteen siis! Viikolla vielä näytti, että saisimme suunnistaa kaatosateessa, mutta ennuste muuttui koko viikon suotuisampaan suuntaan. Lauantaiaamun vesisade loppuikin siten hyvissä ajoin ennen kisaa. Eihän sillä urheillessa niin kamalasti väliä ole, kastuuko ulkopuoleltakin, kun sisältä päin kastuu joka tapauksessa. Mutta onhan nätimpi sää aina nätimpi sää.

Ooh! Siinähän on Minna! 

Lähtö tapahtui yhteislähtönä sekä 2 h että 4 h sarjoille samaan aikaan. Me osallistuimme 2 tunnin sarjaan, koska meidän piti ehtiä vielä illalla Lasipalatsiin Helsinki Adventure Nightiin. Nilkankin kannalta tämä oli ihan hyvä valinta. Pari minuuttia ennen lähtöä bongasin kilpailijoiden joukosta Minna Kaupin, ja olin ihan pähkinöinä. Minna ja kaksi Kaisaa ovat ehdottomasti minun suosikkiurheilijoitani. Ehkä Minnaa alkaa nyt nähdä enemmänkin rogainingkisoissa, kun hän ei enää suunnista tosissaan? Se olisi kyllä kivaa. Epäilin, että Minna osallistuisi 4 tunnin sarjaa, mutta olin väärässä: Minna leimasi maaliin ihan meidän jälkeemme - hän tosin haki parinsa kanssa kaikki rastit toisin kuin me. Harkitsin kisan jälkeen, että pyytäisin nähdä hänen reittinsä, mutta en sitten uskaltanut. Nyt harmittaa. Mutta pukkarissa kuuntelin Minnan juttuja tarkasti ja opin muunmuassa, että Minnalla ja Sofia Haajasella oli kuulemma maajoukkueessa sääntö, että ei tarvitse mennä suihkuun, jos ei jaksa.

Kartalle piirretty reittisuunnitelma

Mutta eipäs keulita vaan palataan takaisin kisaan! Teimme suunnitelman taas aika nopeasti, mutta se oli silti ihan perushyvä. Olimme tällä kerrtaa vähän rohkeampia edettävän matkan kanssa kuin viimeksi ja suunnittelimme juoksevamme noin 12 km. Emme lopulta ehtineet hakea rastia numero 52 tai todella optimistisesti mukaan suunnitelmaan ympättyä rastia numero 21, mutta olimme varautuneet jättämään molemmat tarvittaessa pois. Nyt jälkikäteen ajatelen olimme urpoja, kun lähdimme rastilta 91 tielle. Metsä oli ihan hyvin juostavaa, ja näemmä siellä kulki valmis urakin kohti rastia 52. Olisimme varmaan ehtineet hakea senkin, jos olisimme edenneet metsässä. Eli sinänsä suunnitelman tekoon olisi voinut käyttää vähän enemmän aikaa.

Rastejakin löytyi

Mutta sijoitus ei olisi parantunut 50 pisteellä kuin yhden sijan. Aika moni muu tuntui kiertävän reitin eri suuntaan kuin me, mutta en tiedä, onko silläkään loppujen lopuksi kamalasti merkitystä. Minna ja muut oikeat suunnistajat osaavat vain juosta kovempaa ja nimenomaan metsässä. Eilen oli enemmän ja pidempiä metsäosuuksia kuin KK-rogainingissa, joten meidänkin sijoituksemme oli huonompi.

Kinnankoski oli kuiva ja silta oli liukas

Pummeja tuli vain pari: rastilta 53 rastille 45 mentäessä avohakkuualue oli sotkenut polut, ja kävimme ottamassa vähän vauhtia suon reunasta. Aikaa tähän meni muutamia minuutteja. 91:ltä tielle tultaessa emme menneet tielle suunnitelman mukaan suorinta reittiä pienen erimielisyyden takia. En kuitenkaan usko, että se pummi muutti enää sitä tosiasiaa, että emme ehtineet hakea viimeistä suunniteltua rastia. Koko reittimme on katsottavissa rastit.fi-palvelussa. Siellä on ainakin nyt meidän lisäksemme myös pari kaikki rastit hakenutta suoritusta.

Nilkka, polvet tai mikään muukaan raihnaisen ruumiini osa ei juurikaan haitannut menoa tai sanoutunut irti kisasta. Varoin askeliani hieman normaalia enemmän metsässä juostessa, koska en todellakaan halunnnut muljauttaa nilkkaani. Tämä ehkä hidasti meitä hieman. Mutta kyllä tällä kertaa sijoitus selittyy ihan sillä, että me emme osaa a) juosta b) juosta metsässä yhtä kovaa kuin oikeat (maajoukkue)suunnistajat.

Kilpanen oli aika karun kaunis. Ja sen rannalla oli majavien pato.

Illalla menimme vielä sinne HANiin katsomaan kiipeilyleffoja. Reel Rock Tour 10 loppui vasta vähän ennen puolta yötä, ja lopussa istuminen alkoi tuntua jo melko hankalalta. Levottomia jalkoja teki mieli sätkytellä koko ajan, ja muutenkin alkoi nukuttaa. Jaksoimme kuitenkin urheasti katsoa kaikki leffat loppuun. Neljän tunnin rogauksen jälkeen olisin varmaan kuorsannut Bio Rexissä kuola valuen. Nytkin tuli vähän pilkittyä Simone Moron helikopterileffan aikana.

Nilkkaa särki eilen, kun ajelimme kotiin, mutta haudoin sitä vähän jääpussilla ennen HANiin lähtöä. Eikä se enää illalla vaivannutkaan. Tänäänkin se on ollut kivuton, joten en varmaan ihan täysin pilannut toipumistani. Nyt ajattelin totella urheilukieltoa kiltisti ainakin itsenäisyyspäivään asti.

torstai 12. marraskuuta 2015

Jalankäyttökielto

Olin tuossa taannoin jo viikon juoksukiellossa jalan tulehtuneen jänteen takia. Juoksukieltoa määrännyt työterveyslääkäri (joka sattuu myös olemaan alppihiihtomaajoukkueen lääkäri - ainakin Sotšissa) passitti minut jalkateriin erikoistuneelle ortopedille, joka lätkäisi minulle tiistaina kuukauden urheilukieltoa. Aha. Hetken ulistuani sain sentään luvan käydä punttaamassa yläkroppaa ja uimassa pullarilla. Mutta jalkaa pitää nyt ehdottomasti lepuuttaa.

Vaivanani on tibialis posterior -jänteen insuffisienssi eli suomeksi aikuisiän lättäjalka. Siinä nilkan sisäsyrjällä vaikuttava tibialis posterior -jänne on vähän väsähtänyt ja päästää nilkan painumaan ihan linttaan. Ja sitten siihen jänteeseen alkaa sattua. Jos vaivaa ei hoida, voidaan nilkka joutua leikkaamaan. Ja jos vaivan päästää äitymään todella pahaksi, ei nilkasta saada enää kunnon kalua juoksemiseen. Joten hoidetaan nyt sitten. Tällä sivulla muuten sanotaan yhdeksi riskitekijäksi "older athletes". HV! :D

Sain myös varmuuden vuoksi lähetteen magneettiin, minne minun pitää mennä
jos tauko ja tulehduskipulääkekuuri eivät auta. Nyt lähetteen päällä nukkuu kissa.

Lääkäri käski käyttää kunnon kenkiä (menin vastaanotolle consseissa, haha) ja kengissä tukipohjallisia (jollaiset minulla siis on ollut jo iät ja ajat). Kilttinä tyttönä pakkasin conssit ja korkkarit pois, ja kävin tänään ostamassa kahdet järkevät, matalat kengät, joihin pohjalliseni varmasti mahtuvat. Pienempien kenkien kanssa mahtuminen on ollut todellinen ongelma, koska pohjallisilla on jonkin verran paksuutta. Mutta nyt minulla on vähän muitakin vaihtoehtoja kuin biker-bootsit ja tennarit. Pitänee ajan kanssa käydä kenkälaatikot paremmin läpi ja luopua epäterveellisistä kengistä. Muutamat korkkarit ja pikkukengät meinaan pitää, koska pitäähän edes  juhliin voida laittaa nätit jalkineet. Eli karsin siis vain arkikenkiäni.

Tiistaina keljutti kuin pientä oravaa, jolla on käpy jäässä. Missaan liikuntakiellon takia kaksi viimeistä kertaa Runner's highn juoksutekniikkakurssilta, minne olemme osallistuneet vielä Supersuunnistajan kanssa yhdessä. Tämän lisäksi en voi nyt noudattaa uutta treeniohjelmaani, josta olin jo aivan tohkeissani. Mutta onneksi kuukausi ei ole pitkä aika. Eilen olin jo alistunut kohtalooni, googlasin kinesioteippausohjeet tibialis posterior -jänteen insuffisienssiin ja vaihdoin mököttämisen salitreeniin. Tein salilla ihan kreisit sarjat penaa, koska olen järkkäämässä parin viikon päästä töissä sotilaspenkkikisat. Tänään kävin uimassa pullarilla vastarempatussa Tapiolan uimahallissa. Oli kyllä hieno uusi pohja. Sitä kelpasi tuijotella! Ehkä tämä tästä.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Supersuunnistaja yöjalassa

Meillä on Supersuunnistajan kanssa avoin rogaining-suhde. Molemmilla on nykyään oma rogaining-tyttöystävä. Minä olen käynyt jo kerran ja menen taas ensi viikonloppuna rogaamaan Vuorikiipeilijä M:n kanssa. Sen takia minä kannustin Supersuunnistajaa hoitamaan omaa suhdettaan ja pyytämään ToistaNaista Tampereen yö-rogainingiin, ettei vahingossakaan kävisi niin, että ToinenNainen löytäisi vaikka toisen parin. Roga sopi ToisenNaisen aikatauluihin, joten Ääsääs ja hän lähtivät suunnistamaan perjantain ja lauantain väliseksi yöksi Tampereelle. Minä lähdin mukaan kuskiksi. Ja taas Supersuunnistaja kertoo kisasta perinteisesti haastattelumallilla.



No, oliko kivaa?

Oli.

Mitä pidit maastosta?

Maasto oli asfalttia. Tämä oli tiedossa ja odotettavissa oli tiejuoksua. Mutta asfalttia oli ehkä vähän liikaa minun makuuni.

Supersuunnistaja ja ToinenNainen odottelevat lähtölaukausta

Millaisen suunnitelman teitte ja pitikö se?

Tavoitteena oli tehdä noin 60 km reitti. Ja matkalle haluttiin ainakin yksi ABC-asema, mistä sai lisää juotavaa. Emme ottaneet montakaan metsärastia reitille, koska ne ovat aina vaikeita pimeässä. Varsinkin kun rasteilla ei ollut rastilippuja tai heijastimia. Suunnitelma piti aika hyvin. Aikataulullisesti olimme miettineet homman niin, että Tampereen keskustassa piti olla viimeistään neljän tunnin jälkeen. Olisimme varmaan olleetkin, mutta halusin ennen sitä hakea muutaman ylimääräisen rastin, etteivät rastit loppuisi kesken. Lisäsimme reittiin kaksi viiden pisteen rastia ja yhden kakkosen. Pois jäi yksi kahden pisteen rasti ja yksi kolmonen.

Kisaajia oli monta sataa eivätkä kaikki mahtuneet edes keralla kuvaan.

Oliko Tampereella baareissa juhlakansaa? Saitteko kommentteja?

Oli jonkun verran väkeä liikkeellä. Saimme vähäksi aikaa myös juoksuseuraa, kun eräs juhlija halusi pummata meiltä kyydin. Neljän jälkeen parkissa olleesta autosta ihmeteltiin meille, suunnistammeko oikeasti tähän aikaan yöstä. No, ei ku ihan läpällä.

Lähdössä nopeimman startin saivat tietysti pyöräilijät

Tapahtuiko yön pimeinä tunteina mitään muuta mainittavaa?

Yhdellä rastilla oli kolmen hengen kuvaustiimi paikalla. Pääsimme kapuamaan myös Pispalan portaat. Kävellen ne olivat ihan kakunpala.

Rogauskansa lähti kohti ensimmäisiä rasteja jukolahenkisenä valonauhana.

Tuliko pummeja?

Tuli muutama pienempi pummi. Ne tulivat metsässä, kun menimme pois poluilta. Ei kuitenkaan mitään suurempaa.

Olitte kakkosia. Oletko tyytyväinen suoritukseenne?

Kyllä. Kaksi pistettä lisää olisi voinut ehkä saada, mutta se ei olisi vaikuttanut sijoitukseen mitenkään. ToinenNainen oli kuitenkin kisan paras nainen, koska voittajat olivat miespari.

Tämä jäi odottelemaan aamua.

Onko tapahtuma toimiva? Lähtisitkö uudelleen?

Joo, järjestelyt toimivat hyvin. Aamupuuro tosin oli mautonta. En tiedä, kuinka monta vuotta Tampereella voi vielä rogata ennen kuin maasto käy liian tutuksi. Mutta meille kerta oli kuitenkin ensimmäinen, niin voisin lähteä uudelleenkin.

Tossu- vai fillarisarjaan?

Tossuilla mieluummin, koska näin myöhään syksyllä on vähän liian märkää eli liukasta minulle maastopyöräilyyn.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Oho, ilmosin!

Supersuunnistaja juoksi ensimmäisen ultransa Ylläkseltä Hettaan kesällä 2014. Kun palloilimme päivällä Äkäslompolossa tsekkailemassa lähtöpaikkaa, suhisteli ohi kasa pyöräilijöitä. Supersuunnistaja googlasi, että kyseessä on Maratonpyöräily, joka kulkee Kilpisjärveltä Tornioon (500 km) kahdessa päivässä. Yöpyminen tapahtuu Äkäslompolossa 250 km kohdalla. Minä julistin siltä seisomalta, että osallistun Maratonpyöräilyyn ennen kuin olen 40. Ja ensi kesänä, minun ollessani vasta 38-vuotias, se tapahtuu.

Supersuunnistaja päätti lähteä mukaan, joten ilmoitin samalla myös hänet. Maratonpyöräily on aika iso tekijä siinä, että Ääsääs ylipäätään osti maantiepyörän. Minä kun ilmoitin, etten suostu ottamaan häntä mukaani, jos hän meinaa lähteä maastopyörällä ja touring-renkailla liikenteeseen. Phantom on niin urpon näköinen kapeilla renkailla. Nyt olemmekin siinä tilanteessa, että hänellä on hienompi fillari kuin minulla, ja minun pitäisi päivittää pyöräni. Onneksi minulla on sentään hienompi maastopyörä. Mutta kivaa, että teemme tämän jutun yhdessä.

Tänän on taas kisaa luvassa. Supersuunnistajalla jäi eilen pakkailu kesken.
Onneksi meillä on apulaisia, jotka toimivat kinkku- tai
katkarapupalkalla. Unski pakkasi ensin itsensä.

Olen pohtinut pitkään, päivitänkö Punaisen Paholaisen parempaan maantiepyörään vai ostanko sen rinnalle aika-ajopyörän. Koska uskon osallistuvani tulevaisuudessa enenevissä määrin maantiepyörätapahtumiin enkä tule puolimatkaa pidempää matkaa triathlonissa kisaamaan, olen päätymässä maantiepyörän päivitykseen. Tositoimiin asian tiimoilta ryhdyn, kunhan veronpalautukset saapuvat tasapainottamaan talouteni Mulderin hankinnan jäljiltä.

Ensi kesälle on siis varmistunut jo kaksi tapahtumaa: Joroisten puolimatka ja Maratonpyöräily. Paljon muitakin suunnitelmia on. Esimerkiksi toinen syy Supersuunnistajan pyörähankintaan on unelma triathlonin täysmatkasta. Sekin toteutunee ensi kesänä. mutta kirjoittelen siitä ja muista omista jutuistani sitten, kunhan asiat vähän selkiintyvät.

Yläkerrassa taitaa tapahtua jotain.

Kun tämä juttu pamahtaa eetteriin, olemme matkalla kohti Tamperetta. Supersuunnistaja osallistuu ToisenNaisen kanssa Yörogainingiin, ja minä lähden mukaan huoltojoukoksi. Tästä tapahtumasta kuulette lisää vielä tänä viikonloppuna. Jos tänään iltasella on tylsää, niin kilpailusivuilla julkaistaan kartta, jossa jokaisen joukkueen pallo liikkuu sen mukaan millä rastilla se on viimeksi käynyt. Leimaus tapahtuu nimittän matkapuhelimilla, joten tilannetta voi seurata "livenä".

tiistai 3. marraskuuta 2015

Ohjelmoitu

Tulin alle tunti sitten Cetus mastersien treeneistä. Uimme sen verran kovia vetoja, että vielä ei nukuta. Siksi ajattelin kirjoitella vähän blogia.

Ensin pitää mainita, että sunnuntaina meni muuten salilla jo seitsämän leukaa myötäotteella. Tässähän ollaan kympissä alta aikayksikön (aikayksikön ollessa toivottavasti n. 2 kk). Lisäksi seisoskelin korkeassa polviasennossa jumppapallon päällä, enkä kellahtanut. Ajatus seisomaan nousemisesta tuntui vielä etäiseltä, mutta ei se ihan mahdotonta varmaan ole, jos vaan jaksan treenailla.

Maanantaina meillä oli Supersuunnistajan kanssa taas kivaa parisuhdeharrastamista, kun olimme yhdessä Runner's Highn juoksutekniikkakurssilla. Minä tosin karkasin treeneistä vähän etukenossa, jotta myöhästyin vain vähän HelTrin Puolimatkan Punnertajat -treeniryhmän aloitustapaamisesta. Ääsääs sai siten juosta kotiin ihan yksinään.

Kaikki treenit mahtuvat viikkoon kuin kissa laatikkoon!

Olen tosiaan siirtynyt triathlonelämässäni nextille levelille, kun joku toinen tekee minulle ohjelmat. Vähän ohjelmassa on sumplimista, kun minulla on näitä kaiken maailman kotkotuksia masters-uinnista suunnistukseen. Ja kiipeilemäänkin pitäisi taas joskus ehtiä. Mutta treeniohjelmasta saa kuitenkin hyvän rungon kaikelle tekemiselle. Eipähän tule ainakaan sluibailtua. Nyt syksyllä valmennusporukan treenit menevät vähän ikävästi päällekkäin juoksutekniikkakurssin kanssa, mutta keväällä pääsen varmasti osallistumaan yhteistreeneihinkin. Silloin voin muutenkin suunnitella muut treenit valmennusryhmän ehdoilla, kun on ryhmän treeniajat jo tiedossa.

Iltapala loppui jo, ja kynsilakatkin ovat suunnilleen kuivat. Lisäksi viereisestä huoneesta kuuluu niin rauhallista tuhinaa, että itseäkin alkaa hiljalleen väsyttää. Jospa tästä siirtyisi itsekin kokeilemaan, josko Nukku-Matti tulisi kohta kylään. Huomenna pitäisi kuitenkin jaksaa aamulla mennä salille tekemään ohjelma numero 1 eli keskivartalotreeni.