Oho, ilmosin!

Tänään ilmottautuminen oli todellinen oho, koska arvoin koko päivän tuon vasemman koipeni kanssa, että kestääkö se ensi viikonloppuna sekä Mammuttimarssin että Pihkaniskojen järjestämän Syysrogan. Lojuin koko aamun sohvalla ja haudoin nilkkaani jääpussilla - ja sitä särki silti ihan perkeleesti. Mutta kun lopetin lojumisen ja aloin tehdä kotiaskareita, jalkaa särkikin vähemmän. Kävin äsken salilla podaamassa yläkroppaa, ja pois tullessa koipea ei särkenyt melkein ollenkaan. Nyt kroppa alkaa olla taas jäähtynyt, niin kolottelu palaa hiljalleen.

Toisilla on intohimona laatikossa loikoilu ja toisilla esimerkiksi
metsässä toikkarointi. Mutta pääasia, että kaikilla on omansa!

Mutta selkeästi nilkka haluaa, että sitä käytetään. Niin käytetään sitten! Onhan nilkka turvonnut, mutta eopä tässä mihinkään missikisoihin olla menossa, vaan metsään juoksemaan. Joten kaivelin pankkitunnukset esille, ja ilmoitin itseni ja Vuorikiipeilijä M:n Syysrogaan. Supersuunnistaja oli ilmottautunut jo aiemmin päivällä itsekseen.

Syysrogassa on hauska aikasääntö: kaikki 2 h 15 min sisällä maaliin tulleet osallistuvat 2 tunnin sarjaan ja loput "ultraan", jossa ei ole aikarajaa. Me kyllä pyrimme tulemaan maaliin jo kahdessa tunnissa. minua ei kiinnosta hakea kaikkia rasteja.