Oho, ilmosin!

Tai en mä oikeesti. Supersuunnistaja hoiti sihteerinhommat ja ilmoitti meidät Mammuttimarssin 100 km pyöräsarjaan. Ajattelimme ottaa nyt ekalla kerralla nössösti lyhyemmän matkan, ja lähteä polkemaan 200 km vasta sitten, kun homma on todettu mielekkääksi.

Mammuttimarssin lähtöpaikka on varsin idyllinen. Pimeässä se ei 
tosin lohduta, koska silloin ei näe mitään.

Jos sinulla ei ole mitään hajua siitä, että mistä puhun, niin Mammuttimarssin filosofisen taustoituksen voi lukaista Peräkylän Ponnistuksen sivuilta. Varsin sykähdyttävä kuvaus löytyy myös Fillarifoorumilta.

Reissulla pääsee polkemaan myös pitkospuita. Veikkaan, että ne
ovat myös märät ja liukkaat. Ja suolla on taatusti pimeää.

Tällä kertaa emme lainanneet joukkueelle nimeä miltään elokuvalta, vaan olemme Wannabe Monoset. Tämäkin vaatinee jotain taustoitusta. Minä olen ihaillut Monosen hiihtäjäpariskuntaa siitä asti, kun Janne Mononen tykitteli 2013 Nuuksio Classicin voittoon ajalla, joka olisi ollut ihan kelpo flättimaratonillekin. Kun minulle selvisi, että hänen vaimonsa Laura on myös maajoukkuehiihtäjä, olin ihan myyty. Kun Laura oli nyt kuun vaihteessa Iltsikassa, niin huokailin taas kerran Supersuunnistajalle, että olisi ihanaa olla samanlainen huippu-urheilijapariskunta kuin Monoset. Ja siitä se idea sitten lähti. :)

Tosi kauniita maisemia on matkalle varattu Onneksi ne
menevät kaikki hukkaan.

Supersuunnistaja iski juuri rastien koordinaatit kartalle. Melkein päästään taas suunnistamaan Somerolle, mutta ei kuitenkaan. Ei kyllä varsinaisesti harmita.

Tuollainen keikka olisi luvassa parin viikon päästä.

Kuvat on lainattu Mammuttimarssin FB-sivuilta.