Osittain kisakunnossa

Ensi keväänä Tenskulle! Woohoo! Eli pääsin kirkkaasti laihdutustavoitteeseeni.  Lopputulema mitattiin tällä viikolla kolmena peräkkäisenä aamuna (ke-pe) ja tuloksesta laskettiin keskiarvo. tämä siksi, että olen varmasti keventynyt enkä vain käynyt saunassa. Keskiarvo oli 71,2 kg, joten maaliskuun alusta läskiä (ja varsinkin lihasta) on lähtenyt 6,1 kg.

Tilastokäppyrä näyttää tältä

Vielä tässä vähän mietityttää, että pitäisikö tyytyä ihan vaan Mallorcaan, ettei tarvitsisi lentää niin kauas ja kasvatella muutenkin massiivista hiilijalanjälkeä. Mutta Tenskulla olisi siellä saaren keskellä aika mageen oloinen luonnopuisto ja kuulemma myös mainiot polkujuoksumaastot. Siellä voisi siis tehdä muutakin kuin vain maantiepyöräillä. Ajattelin, että se voisi olla kivaa.

Keskiviikon aamupaino. Alempi luku on viime viikko.

No, tärkeintä kuitenkin on, että ei tarvitse olla ilman kisuja muuten kuin lomareissujen ajan. Kotona on niin ikävä olla, jos ei ole ketään karvaista seuralaista nukkumassa jalkopäässä, auttamassa bloggailussa ja telkkarinkatseluseurana. Ja onhan se herkkujen syöminenkin ihan hauskaa. En ole muuten ollut herkuttelematta nyt keväälläkään. En oikeastaan ole tehnyt mitään muuta painonpudotuksen eteen kuin syönyt vain silloin, kun minulla on nälkä ja vähän vahtinut annoskokoja. Ja loppuvaiheessa en ehtinyt enää salille niin usein, mutta se on kyllä jokakeväinen ilmiö eikä vaikuttanut viime vuonna painoon.

Torstain lukemat

Vaikka julistinkin, että en laihduta peilin kanssa, on sinne silti tullut välillä vilkaistua. Huomasin viime viikolla kauhukseni, että pyllyni on kadonnut. Supersuunnistaja kertoi huomanneensa saman asian. Me molemmat pidimme kovasti vielä alkuvuonna pyllystäni. Se oli sellainen kiva hyppyripeppu, joka näytti siltä, että salilla on tullut tehtyä muutakin kuin reiden loitontajia ja luettua lehtiä. Nyt pyllyni on ikään kuin vähän lässähtänyt. Ei se vieläkään mikään ihan totaalinen flat ass ole, mutta sitä katsellessa tekee vähän mieli lähteä kyykkäämään. Muutenkin kaikki lihakseni vaikuttavat vähän "tyhjiltä" ja "löllöiltä". Mutta ei kai niitä kestävyysurheiluun tarvitakaan. :D

Minä en harrasta selfieitä enkä varsinkaan belfieitä, joten mitään todistusaineistoa en aio teille tästä asiasta tarjota. Teidän on vain uskottava sanaani. Sitäpaitsi tämä on täysin painonpudotuksen sivuoire. Tärkeintä on, että polvillani on vähemmän kuormaa, kun valloitan kesällä triathlonareenat ja lenkkipolut. Ja nyt on!

Tämän aamun elopaino

Tässä oltaisiin siis painon puolesta kisakunnossa, ja juoksu voisi kulkea kuin unelma. Nyt tulee sitten se kuuluisa mutta: Kuusijärvestä napattu flunssa vaivaa edelleen. Lepäilin maanantain ja tiistain, mutta keskiviikkona koetin poistaa loput räät päästäni pienellä fillarilenkillä ja eilen olin suunnistamassa. Olo on ihan ok, mutta ei kuitenkaan ihan optimi.Molempien urheilujen jälkeen yskitti koko illan. Aion silti olla huomenna lähtöviivalla.

Toinen unelmakisakunnon pilaaja on selkäni. Entiset murheenkryynini eli polvet ovat olleet nyt keväällä todella hyvässä kunnossa, kun sain lääkäristä reseptin tujumpaan glukosamiiniin. Niiden puolesta olisin voinut kirmailla jo vaikka kuinka. Sen sijaan selkä on ollut vähän ikävä varsinkin Härkätieltä hankitun totaalijumin jälkeen. Muuten se kestää urheilua oikein hyvin, mutta metsässä juoksemisesta se menee jumiin. Toivon, että tasaisella se ei ala vihotella, ja saan suoritettua huomenna vitosen kunnialla.

Vaikka kisakunnossa olisikin parantamisen varaa, ajattelin lähteä huomenna hakemaan 1:25 alitusta. tavoite olisi aika kova minulle ihan iskussa ollessanikin, mutta yrittänyttä ei laiteta. Ja nyt minulla on sentään kaksi hyvää selitystä, jos aikaraja ei alitu. :)