tiistai 6. tammikuuta 2015

Mitäs tuli luvattua?

Nykyään ei taida olla muodissa tehdä uudenvuodenlupauksia. Ainakin somessa muut tuntuisivat sen sijaan asettavan tavoitteita. Mun mielestäni tavoitteissa ja uudenvuodenlupauksissa ei ole oikeasti mitään eroa, ja uudenvuodenlupaukset ovat hauska perinne. Enkä mä ole enää vuosiin luvannut mitään, mitä en ole voinut (eli siis jaksanut) pitää. Joten minä teen edelleenkin lupauksia ja nimenomaan niitä.

Viime vuonna lupasin viime postauksessa kertaamani kolme voimailutavoitetta (hups, tavoitetta). Ja vähän samassa genressä liikkuvat tämänkin vuoden lupaukset, koska mua ei huvittanut lavata mitään fillarointikiometrejä tai treenitntien määrää. Mulla semmoinen menee helposti puurtamiseksi, ja koko hommasta menee maku. Mä haluan tehdä kestävyysurheilussani ensisijaisesti laatua enkä määrää ja määrääkin vain siksi, koska tekee mieli. Voimailu taasen on sellaista, että siinä on jotenkin helppoa asettaa realistisia tavotteita. Lupasin siis tehdä myötäotteella 10 leukaa.

Uusi vuosi, uudet lupaukset!

Mutta pelkkä leuattelulupaus tuntui vähän vähäiseltä, joten jotain muutakin piti keksiä. Meillä oli uudenvuoden aattona kavereita kylässä, ja kun menimme pihalle katsomaan raketteja, eivät kaikki mahtuneet samaan hissiin. Minä ja Supersuunnistaja päädyimme kävelemään portaita - ja siitä se idea sitten lähti! Asetin itselleni tavoitteeksi kiivetä portaat vuonna 2015 120 kertaa. Tämä on minulle varsin hyvä tavoite, koska minä vihaan hyötyliikuntaa.

Portaiksi ei kelpaa mikä tahansa portaikko, vaan kerroksia pitää olla tarpeeksi. Me asumme kahdeksannessa kerroksessa ja mun työpaikkani on kuudennessa kerroksessa. Lisäksi duunipaikan parikkihalli on keroksissa -1 ja -2, joten autolta tai pyörältä on matkaa toimistolle 7-8 kerrosta. Noita 120 kertaa saa suorittaa siis töissä tai kotiportaissa.

Pois, pois vanha vuosi!
(tässäkin koetettiin kirjoittaa 2015, mutta tulikin hauska typo)

Uudenvuodenlupauksilla voi muuten tienatakin! Niin kävi minulle nyt vuoden vaihteessa. Supersuunnistaja oli luvannut viime vuonna nostaa penkistä enemmän kuin minä, mutta ei missään vaiheessa saanut aikaiseksi treenata. Olin joskus kesällä vielä vähän närkästynyt, koska ajattelin hänen kuvittelevan voivansa pärjätä mulle ihan vain sillä, että on mies. Mä olen kuitenkin käynyt salilla jo yli 20 vuotta ja hän on kestävyysurheilija, joka ei käy salilla. Mutta sitten mulle valkeni, että hän taisi luovuttaa tavoitteensa kanssa heti kättelyssä. No, koska hän epäonnistui ja minä taasen onnistuin hienosti, halusi Ääsääs rankaista itseään - ja osti mulle painonnostokengät! Tämä oli siis ylläri, joka tuli ihan puskista kuin Jäätteenmäen faksi konsanaan. Nyt pitää enää saada kyykkäyslupa, niin pääsen testailemaan kenkiä ihan kunnolla. Ainakin prässissä on tuntunut paremmalta kuin vanhoissa Liiterin gereerisissä treenitossuissani.

Palkintopopot - musta muuten alkaa tuntua, että mulla on nyt
jo ehkä tarpeeksi pinkkejä treenivaatteita. Tänä vuonna voisi
hankkia vaikka keltaista ja vihreää. Tai turkoosia. Tai edes lilaa.

Tänä vuonna Supersuunnistaja muuten lupasi harrastaa lihashuoltoa (venyttely, hieronta, pilatesrullailu) enemmän kuin minä. Mulla on vielä käynnissä Akrobaatti H:n venyttelyhaaste, mutta enköhän mä jatka lihashuoltoa senkin jälkeen - ettei herralle vaan tule liian helppoa lupauksensa kanssa. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti