tiistai 2. joulukuuta 2014

Uintijutskia

Olinpa tänään taas uimassa kuten yleensä tiistaiaamuisin. Supersuunnistajakin oli mukana pitkästä aikaa, mutta osasi kuitenkin uida edelleen 1,5 kuukauden tauon jälkeenkin. Mutta Supersuunnistajan Polar ei oikein osannut mitata herran aistikasta etenemistä altaassa ja näytti ihan mitä sattui. Tämä luonnollisesti sapetti Äääsääsiä. Herra uhkasi uida niin kauan, kunnes mittari näyttää kahta kilometria, mutta oli kuulemma luovuttanut melkein tunnin uituaan. Minä luovutin jo aikaisemmin, kun en saanut oman treenini jälkeen herrasta irti minkäänlaista järkevää aikatauluestimaattia, ja kävelin yksin kotiin. Buu. Pia pääsi seuraamaan hetken parisuhdeurheilua parhaimmillaan, kun keskustelimme Ääsääsin kanssa aikatauluista. Oikeesti mulle kuuluu silti oikein hyvää. ;)

Olen kehittänyt itselleni uuden dilemman Tapiolan hallissa: en osaa oikein päättää, millä radalla haluan uida. Olen jo pitkään uinut nopeiden uimareiden radalla, mutta viime aikoina minua on huvittanut tehdä treeneissäni myös potkuja, eikä niitä kehtaa tehdä nopeiden radalla. Ratkaisin ongelman jokin aika sitten menemällä uimaan nopeiden radan sijaan ykkösradalle. Se olikin toimivaa, kunnes viime viikolla tajusin, että oikeasti nopeat uimarit (kuten Pia) ovatkin sillä radalla ja minä meinaan jäädä jalkoihin. Vaihdoin sitten takaisin sinne nopeiden radalle. Ehkä jatkossa käyn potkimassa kakkosradalla ja uin settini muuten vanhalla tutulla kolmosella eli "nopeiden radalla".

Tapiolan uh tältä aamulta selitteineen. Ääsääs ui aina ylläriradalla, mutta
yleensä siellä on aina joku pää pinnalla rinuloija, niin minä en siellä vihdy.
Jos nopeiden rata ja yllärirata vaihtaisivat paikkaa, niin vauhti kasvaisi nätisti
vasemmalle siirryttäessä. Se vasta olisi kaunista!

Minä muuten menin ja annoin Espoon kaupungille palautetta uimahallietiketistä, kuten jokunen viikko sitten uhkailin. Sain vastauksenkin:

"Kiitos palautteestasi!
Ajatuksesi on mielestäni hyvä ja olen välittänyt sen uinninvalvonnasta vastaavalle yhteistyökumppanille kommentteja varten."


Saas nähdä kuinka käy vai käykö. Tänään taas yksi urpo ei osannut päästää mua päädyssä ohi ja meinasin suutahtaa.

Yksi suuri mullistus minun uimaelämässäni on, että sain tarpeekseni Malmstenin laseista. Ne olivat tavallaan hyvät, eikä niistä jäänyt pahoja renkuloita silmien ympärille, mutta välillä ne painoivat ihan jumalattomasti, niiden rakentelu ja virittely oli vähän raivostuttavaa ja päähän asettelukin vei aikaa - etteivät ne alkaisi sattua. Siksi ne saivat lähteä. Ostin sitten kasan uusia allaslaseja: yhdet Wigglestä, kun tilasimme muutakin ja kahdet Varuste.netin synttäritarjouksesta. En jaksanut nyt ottaa niistä kuvia, mutta ne ovat sellaisia ihan tavallisia uimalaseja. Olen kokeillut vasta Wigglen laseja, ja ne ovat ihan ok.

Ja loppuun viikon paras uutinen: perinteinen syksyn herkkulakko loppui maanantaina! Jepujee! Onneksi näin, koska saatoin syödä tänään Geisha-konvehteja nälkääni, kun odotin Supersuunnistajaa kotiin kaupasta hieronnasta palattuani. Meillä kun oli hetkellisesti talossa enemmän karkkia kuin kunnon ruokaa. Ja edelleenkin taitaa olla enemmän suklaata kuin leipää. :)

2 kommenttia:

  1. Oli kiva nähdä taas! Ensi tiistaina taidan käydä Peten kanssa Märskyssä, kun on kivempaa uida kaksin kuten tiedätkin :)

    Ai miten hyvän ehdotuksen laitoit kaupungille, noinhan se menisi ihan nätisti vasemmalta oikealle nopeusjärjestyksessä! Siinä on vain se pulma, etteivät kaikki mene sille radalle, jossa uidaan heidän kanssaan samaa vauhtia, vaan sille mikä milloinkin tuntuu sopivalta tai näyttää tyhjemmältä. Seitsemän jälkeen ykkösradallekin tuli yksi mummeli uimaan mummorintaa. Ja mä jään vieläkin sille Kalmar-pipoiselle hepulle monta metriä käännöksissä.

    Kyltit ehkä auttaisivat, ehkä eivät. Vähän sama juttu sen allasetiketin kanssa, josta jokin aika sitten kirjoitit. Ja se väistäminen... Oletko antanut ohitusmerkkejä koskemalla edellä uivan jalkoihin? Minä en vielä ole iljennyt, pitäisi varmaan kokeilla joskus mitä reaktioita sellainen herättäisi.

    VastaaPoista
  2. Kyllä mä aina läpsin ihmisiä jaloille. Ja monta kertaa, koska yksi kerta voisi olla vahinkoläpsy iloiselta peesaajalta, mutta useampi kerta on selkee "täältä mä tuun ja uin kohta sun yli, jos et väistä!"

    Pariin kuivaan kantapäähän on kyllä tullut törmättyä, mutta kaikenmaailman hyppykupilta olen hiplailuistani huolimatta säästynyt.

    Luin joku aikaa sitten jostain (tää paras lähde ikinä), että jossain päin Eurooppaa jengi oikeen puristaa nilkasta, kun ne haluaa ohi. Se voisi jo vähän säikäyttää. :) Taisi tarinan kertojakin säikähtää. Olikohan tuo DC Rainmakerin blogissa? En muista.

    VastaaPoista