sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Penaenkka!

Olin eilen Helsinki Adventure Nightissa katsomassa parit leffat ja kuuntelemassa Ueli Steckin esitystä. Ueli on sveitsiläinen kiipeilysuuruus, joka pitäisi tietää, jos olisi tosi messissä kiipeilyskenessä (en ole). Oli herra Steckiä silti kiva kuunnella.

Mimmit mäessä. Huomaa komiat tohvelit.

Emme jääneet enää Adventure Nightin jatkoille, koska aamu alkoi tänään aikaisin. Minä, Vuorikiipeilijä M ja toinen kiipeilykaverini Outdoorsy E menimme Malminkartanon jätemäelle treenaamaan. Vuorikiipeilijä M on lähdössä taas keväällä Nepaliin (oikosulku enkä muista nyppylän nimeä) ja Outdoorsy E lähtee miehensä kanssa Kirgiisiaan Lenin Peakille. He ovat ostaneet vuorikiipeilykengät, joita pitää nyt ajaa  sisään mäkiä kiipeämällä. Minä ajattelin, että pysyn nyt polvitoipilaana hyvin mukana, jos lähden matkaan lenkkareilla ja otan vielä sauvat mukaan.

Meitsi ei oo vuorikiipeilijä vaan
sauvakävelijä
Sauvat olivatkin oikein hyvä lisä varsinkin alamäissä, koska jyrkissä sellaisissa meno meinasi vähän ottaa polviin. Muuten vauhtimme oli loivissa kohdissa aika tasainen, mutta jyrkissä mäissä lenkkareilla pääsi lujempaa. Kiipesimme mäen päälle 8 kertaa tunnisa ja 47 minuutissa. Nousua tuli Garminin mukaan yhteensä 460 m. En kyllä aina ihan luota tuohon korkeusmittariin.

Siinä on aamupaino. Silkkaa lihasta!

Kotiinpäästyäni söin välipalaa ja laitoin päivällislampaat marinoitumaan. Naisten ja miesten hiihdon välissä otin Supersuunnistajan mukaani ja suuntasin duunipaikan salille kokeilemaan penamaksimia. Tänään aamupainoni jäi kaikesta viikonlopun huonosta elämästä huolimatta alle 75 kilon, joten ajattelin, että tänään olisi hyvä koettaa nostaa se oma paino penkistä. Huomenna kuitenkin loppuu karkkilakko, joten massakausi saattaa odotella nurkan takana. Joten se olis sitten nyt tai ei koskaan. :)

Siinä on lastattu tanko. Itse suorituksesta ei ole kuvaa,
kun Supersuunnistaja varmisti.

Lämmittelin ensin salilla hieman ja kokeilin penkkailiua pienemmillä painoilla. Ensimmäisellä kerralla 60 kg tuntui kauhean rakaalta, mutta kun lämmittelin hieman lisää, alkoi penkkaaminenkin sujua ja 60 kiloa tuntua tutun kevyeltä. Ei kun 75kg tankoon siis! Ja sehän nousi tosi kevyesti ja ihan puhtaasti. Jee! Homma oli niin iisiä, että melkein harmitti, etten heti koettanut uutta henkilökohtaista ennätystäni eli 77,5 kiloa. Kokeilin sitä kyllä vielä 75 kg noston jälkeen, mutta paukut oli jo käytetty ja paino jäi rinnalle. Ensi kerralla sitten se!

Päivällislammas maustettiin mun nimikkoyrtillä :)



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Viikon kuulumiset

Leukailuohjelmaksi valikoitui se 50 leuan ohjelma, jossa on välitestejä. Tosin mä en tee pull upseja vaan chin upseja eli teen vastaotteella. haluan saada nyt taas sen 10 leukaa vastaotteella. Ajattelin kyllä ottaa ensi vuoden tavoitteeksi treenata itseni kympin kuntoon myös myötäotteella. Mutta ensin haluan kuitenkin vetää taas 10 leukaa vastaotteella. Se auttaisi, jos muistaisin tehdä treenit - heti ekan treenin jälkeen väli venähti vahingossa kahdeksi päiväksi, koska unohdin vedellä perjantaina leukoja. Hupsista.

Torstain uintitreeneissä sain kuulla, että 30 minuutin testi uidaan taas ennen joulua eli 18.12. Minulla ei ole toiveet kovin korkealla sen suhteen, koska olen nyt aika susipaskassa kunnossa. Ja tuskin se kunto nyt ihan kohisten nouseekaan, kun minulla on vielä rajoitteita treenaamisen suhteen. Tosin uimassa saan käydä. Pitäisi varmaan käydä enemmän kuin 2 kertaa viikossa.

Unski, pieni nallekarhu, katselee unenpöpperöisenä Miisun leikkejä 

Ilmottauduin muuten jokin aika sitten keväällä olevalle Speedo Mastersin uintileirille Pajulahteen. En yhtään tiedä, keitä muita sinne on tulossa, mutta mulla nyt on tapana tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, niin eipä jännitä. Saapahan taas uusia tuttuja, joita voi sitten moikkailla kesän kisoissa. ja siinä sivussa voisi vaikka oppia uimaankin. ;)

Varasin seuraavan lääkäriajankin polven seurantaan. Se on 22.12. Siihen asti mennään samalla aika rajatulla setillä: uintia, kuntopyörää, crosstraineria, jalkaprässi ainoana jalkapunttisliikkeenä (ja pienillä painoilla) ja kohtapuoliin voin alkaa pyöräillä vähän ulkonakin. Jalka kuntoutuu kyllä vauhdilla, mutta silti pitää muistaa malttaa. Se on vaikeinta jalkaprässin ja spinningpyörän vastuksia valittaessa. Mutta onneksi mulla on vielä kirkkaassa muistissa uintitreenien vauhtikäännöksen aiheuttama rusahdus, niin ehkä mä nyt kuitenkin maltan.

Miisu vahtaa nippusidettä viikset ojossa

Sellaista tässä mietin, että voisin palkita itseni ahkerasta kuntoutuksesta joskus maalis-huhtikuussa polkupyöräkuntotestillä. Sellaisella samanlaisella, mitä tyypit tekevät tämän hetken lempisarjassani eli Yle Femman Mitt Triathlonissa. Se on kauheen kiva sarja, ja siihen on valittu kamalan sympaattiset tyypit. Tykkään jopa sarjan tunnusmusasta niin paljon, että haluaisin sen soittoääneksi kännykkääni. Kannattaa katsoa. Areenasta löytyy varmaan ainakin pari uusinta jaksoa.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Kahdeksan meni

Kokeilin eilen salilla aerobisen nylkyttelyn jälkeen, että paljonkos leukoja menee nyt. Meni taas se kahdeksan, mikä taisi mennä joskus alkusyksystäkin. Ja kasin jälkeen petti grippi. Tosin se yhdeksäs olisi aika varmasti jäänyt vajaaksi, niin ei huono pito jaksa harmittaa.

Nyt ajattelin aloittaa taas jonkun leukailuohjelman. Näitä 20, 30 ja 50 leuan ohjelmiahan on netti pullollaan. Eiku valkkaamaan siis. Aiemmin olen käyttänyt tätä ohjelmaa. Siinä tahti on tuntunut olevan niin kova, etten ole ikinä onnistunut kehittymään sen mukana ja olen joutunut uusimaan viikkoja, koska sarjat eivät vain mene. Siksi tämä vaikuttaa paljon paremmalta systeemiltä: siinä on joka rundin jälkeen testi ja jatketaan sitten sen mukaan tietyllä tasolla.

Tässä mä leuattelen leuatuskuningatar-Rahkamuijan (koska halusin
fanikuvaan) ja Lassen eli Kauramoottorin kanssa Ratareidessä
Suomen märässä suvessa. Kuvan otti Jaanaban Härre,

Ääsääs on taas treenannut ohjelmalla, jossa tehdään leukoja sekä myötä- että vastaotteella. Siitä ei ole valitettavasti tarjolla linkkiä. Myötäote sopisi paremmin uimarille, joten siksi tuollainen ohjelma olisi kamalan järkevä. Mutta mun tavoitteena oikeasti on saada ne 10 leukaa vastaotteella vielä tämän vuoden aikana. Joten ehkä pitäisi keskittyä siihen?

No, onneksi menen salille vasta huomenna, niin ei just nyt tarvitse päättää.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Insinööripornoa ja muutenkin kosteaa menoa

Tällä viikolla mä olen puntannut vain kerran, vaikka repertuaarikin kasvoi. Tämä johtuu ihan vaan siitä, että perjantaina menin niin myöhään salille, etten ehtinyt enää pitkän crossailun jälkeen bodata. Uintia harrastinkin sitten kolme kertaa - joista yksi oli pitkästä aikaa treenit!

Kyllä huomasi, että on ollut "vähän" taukoa. Vaikka mä olenkin nyt muutaman viikon uiskennellut pullarilla, niin eipä se pelkkä käsillä vispaaminen taida pitää kuntoa yllä. Treeneissä uitiin satasia II-teholla lättärien ja pullarin kanssa. Minäpä ajattelin, että tässä mä varmaan pärjään, koska tätä mä olen tehnyt. No, enpä pärjännyt. En meinannut ehtiä sarjan lopussa enää 2 min lähtöihin. Melkoisen masentavaa.

Meillä asuu sylikissa. Supersuunnistaja sanoi joskus, että oli tosi
upea fiilis, kun Miisu ekaa kertaa tuli syliin. Koska tälle tytölle ei
kenen tahansa oudon tyypin syli kelpaakaan!

Uimme myös yhden 3 x 100 m setin räpylöillä. Ainoa järkevä tapa räpylöillä on kääntyä vauhtikäännöksellä, koska alakautta jalkoja kääntämällä räpylöiden aiheuttama vastus hidastaa sikana. Mä olin todennut alkutreenistä, että polveen ei satu yhtään, kun ponnistan tasajalkaa päädystä, joten innostuin sitten koklaamaan myös vauhtikäännöstä. Se ei ollut ihan hyvä idea: vauhtikäännökseni oli vähän liian vauhdikas ja polvesta kuului (tai oikeastaan varmaan tuntui vaan) pieni rusahdus, minkä jälkeen sitä alkoi vähän särkeä. Himmailin sitten lopputreenit.

Perjantaina jalka oli jo taas ihan ok, joten ei sille varmaan mitään pahempaa käynyt. Crossailukin sujui paljon paremmin kuin alkuviikosta. Pitäisi vaan malttaa kaikessa tekemisessä, vaikka kuntoutumisessa koko ajan edistystä tapahtuukin.

Mun Garmin 910XT ja Supersuunnistajan Polar V800.
Onhan tuo Polar hiukan nätimpikin.

Launtaina pyörimme ennen uimaan menoani Supersuunnistajan kanssa kaupoilla. Jätin herran vielä shoppaamaan lisää, kun itse lähdin kohti Tapiolan hallia. Eron hetkellä tajusin, että olin unohtanut Garminini kotiin ja joutuisin laskemaan uimani matkan päässäni. Supersuunnistajalla on Polarin V800 aina kädessä, ja hän tarjosi sitä minulle mukaan. Siihen on jopa ihan tovi sitten päivittynyt allasuintiominaisuus, jota piti muutenkin testailla. Minä suostuin mielelläni koe-eläimeksi. Ääsääs näytti nopeasti, miten treenin saa käyntiin, ja meikä hilppaisi hallille Polar ranteessani.

Joten nyt voin suorittaa tälleen tuoreeltaan virallisen Polarin uintiominaisuuksien arvostelun. En laskenut itse kierroksia, mutta koska lopputulema oli tasan 1700 m siinä päässä, mistä aloitin, oletan Polarin laskeneen oikein. Garmin näyttää joskus lopputulokseksi jotain ja 25 m, mistä päättelen sen seonneen. Usein tuollaisissa tapauksissa olen joutunut vaihtamaan rytmiä kesken piikin törmäsessäni hitaaseen uimariin. Oletan Garminin laskevan tällaisissa tapauksissa yhden käännöksen liikaa. Eilenkin jouduin pariin otteeseen jarruttamaan törmätessäni rinulin uijaan, mutta Polar pysyi silti laksuissa. Lisäksi se oli niin käytettävä, että keksin ilman ohjeistustakin, miten saan väliaikoja eri drilleilleni. Polar osasi myös vähentää uintiajasta sen ajan, kun kiskoin päädyssä lättäreitä käteeni, mitä yksikään muu mun testaamani uintimittari ei ole osannut. Mähän olen joskus ennen Garminia uinut myös Poolmaten kanssa.

Polar kertoo kellonajan lisäksi, että tänään ei Supersuunnistaja
ole paljoa liikkunut. Garmin ei kerro mitään, jos ei liiku.

Polar pieksee Garminin siinäkin, että se käy ihan kellosta. Garminissa kello näkyy vain valikkonäkymässä pienellä ruudun alakulmassa. Lisäksi siitä varmaan loppuisi akku, jos sitä pitäisi päällä koko vuorokauden. Polar on ihan tarkoitettu siihen, että se naulitaan käteen: se tutkailee elmääsi muutenkin kuin treeneissä, ja kertoo, koska olet palautunut. Polar taitaa löytää satelliititkin nopeammin. Tosin musta tuntuu, että mikä tahansa vehje löytää satelliitit nopeammin kuin Garmin. :) Mutta on se Garmin ja varsinkin oli silloin joskus 2013 alussa, kun mä sen sain, tosi hyvä sykemittari multisporttaajalle ja triathlonistille. Nyt, kun Polar on saanut softansa kuosiin, se on kuitenkin varsin kelpo haastaja. Tosin mä en ole perehtynyt yhtään siihen, mitä lisäkivaa Garminin 920XT:ssa on.

Valitettavasti tästä taloudesta ei löydy sitä suomalaista vaihtoehtoa eli Suunnon Ambitia. Sitäkin olisi ihan kiva joskus kokeilla. Kauramoottori on kyllä joskus vertaillut sitä Garminiin, ja minä olen vertailun lukenut, joten jonkinlainen käsitys mullakin siitä pelistä on.

Ensi viikolla koetan ravata Esportissa ihan elukkana, koska pitäisi puntata. Ja huomenna saan myös alkaa polkemaan kuntopyörää. Jeah!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Tapahtumarikas päivä

Tänään...

1. Olin uimassa! Siis ei mitään nössöä pullariuintia, vaan ihan potkujen kera. Tai, uin mä vähän pullarillakin, kun alkoi krampata jalkoja, mutta lähinnä uin! Olipas hauskaa. Mutta oli myös yllättävän vaikeaa, kun piti ajatella useampaa kehon osaa samaan aikaan.

Kuva viime viikonlopun uimahallireissulta: nyt altaasta
oli jo aurattu luistelurata esille. Koskakohan se jäädytetään?
2. Kävelin ihan normaalin näköisesti! Vielä aamulla mä lenkkasin vähän, mutta jo iltapäivällä näytin mielestäni ihan normaalilta. Ja kävelinkin sen kunniaksi WeeGeelle museoon ja koko Victor Vasarelyn näyttelyn läpi. Ja sieltä sitten uimahallille uimaan. Myös portaiden kävely ylöspäin näyttää luultavasti ihan normaalilta (se kyllä tuntuu vielä vähän epänormaalilta). Ainoastaan alas mennessä joudun vähän venkoilemaan, kun vasemman polven koukistus on vielä vähän jännää. Mutta kyllä se siitä.

Viikonloppuna hallilla oli myös pellehyppy-show,
jota itsekin olin katsomassa sunnuntaina. Ja tänään
sitten uin kermakakku-ilotulitevedessä... :)

3. Istuin jalat ristissä! Tosin sitä ei oikeastaan pitäisi tehdä, kun se ei ole selälle hyväksi. Mutta olipas se silti pitkästä aikaa kivan tuntuista. En siis ole polvileikkauksen jälkeen istunut jalat ristissä kuin sohvalla rötvätessä. Tänään tein sitä siis ihan epäergonomisesti toimistotuolissa.

Miisu sai tintti-tv:n, kun hankimme
ikkunaan kiinnitettävän lintujen ruokintapallon.
Se ei valoisaan aikaan tee enää muuta
kuin odottelee lentävää lounasta.

4. Sain luvan myös alkaa treetata crosstrainerilla ja tehdä jalkaprässiä pienillä painoilla. Arvatkaa vaan, mitä tapahtuu huomenna aamulla. :D

Pimeän laskeuduttua se sentään malttaa tulla sohvalle
hengailemaan meidän muiden kanssa. Mutta ei sentään ilman laatikkoa!

Huomenna siis menen salille ja torstaina pitkästä aikaa uintitreeneihin. Sunnuntaina ajattelin pistää taas trainerin tulille, koska kuntopyörälupa herui ensi viikolle, Ja trainerihan on käytännön kuntopyörä. Saan ensi viikolla alkaa myös polkea töihin hurjan 2 km työmatkani. Ihan hyvä, koska tuntuu niin urpolta ajaa sitä autolla. Ja vaikka tänään se kävelykin sujui kuin tanssi, niin töihin kävelyssä menee kuitenkin kohtuuttomasti aikaa, joten enpä sitä juurikaan tee.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Uusi ilme ja uudet kujeet

Tänään mä olen tehnyt monta hurjaa asiaa:

  1. Olin töissä!
  2. Kuljin ilman keppejä!
  3. Olin salilla bodaamassa!
Töissä oli yllättäen 2,5 viikon poissaolon jälkeen tekemistä. Eli mitään pehmeää laskua ei ollut luvassa. Mutta se oli silti taas vaihteeksi oikein mukavaa. Ja onhan se nyt kivaa, että jos ja kun töissä pitää olla, niin siellä on sitten myös mielekästä tekemistä.

Mä menin tänään autolla töihin, etten joutuisi kävelemään sentään liikaa. Ja otin kepit varmuuden vuoksi mukaan autoonkin, jos vaikka koipea alkaisi kolottaa. Mutta enpä mä niitä tarvinnut. Otin myös eväät töihin, etten joudu turhaan kävelemään työpaikkaruokalaan asti, vaan ainoastaan toimiston keittiöön. Mutta ei polvi kyllä missään vaiheessa rasituksesta kipeytynyt. Hidasta mun eteneminen kyllä oli...

Kuvituskuvana taas kissoja, koska saliselfieitä en sentään ota :)

Salilla tein penaa, olkapäitä ja käsiä. Olisin tehnyt vielä pari käsiliikettä lisää, mutta talja oli varattu. Ajattelin sitten, että ei makeaa mahan täydeltä vielä ekalla kerralla, ja tyydyin reilun puolen tunnin tirriäistreeniin. Enköhän mä jo tällä virpomisella saa paikat kipeiksi, kun taukoa on tullut. Salilla oli muuten paljon "nolompaa" klenkata kuin töissä. En minä sitä könyämistä nyt mitenkään aktiivisesti hävennyt, mutta tuli sellainen olo, että mun kävelyä tuijotettiin salilla enemmän kuin töissä.

Koska meno oli koko päivän hurjaa ja mullistavaa, oli mun ihan pakko päräyttää lisää ja uusia myös blogin ilme. Eli, tattadaa: uusi banneri! Taistelin jossain vaiheessa kollaaseja vastaan, kun niitä oli kaikkien blogien bannereissa. Mutta nyt ne taitavat olla jo pois muodista. Ja eipähän tarvitse osata valita kuvien välillä. Valitseminen voi olla joskus, kuulkaas, todella vaikeaa. Nytkin pitäisi päättää, millaisen uikkarin tilaan Wigglestä, enkä osaa. Marulla on liian monta liian kivaa mallia. Tää taitaa olla tällainen ensimmäisen maailman ongelma? En kuitenkaan saituuttani voi antaa itselleni lupaa hankkia kahta uutta uikkaria. Se olisi niin kerskakulutusta, että sisäinen ituhippinikin alkaisi itkeä.