torstai 2. lokakuuta 2014

Torstai on viikon hauskin päivä!

Torstai on kiva siksi, koska silloin on uintiteenit. Mulla on nyt koko syksyn uinti sujunut paljon paremmin kuin kertaakaan keväällä. Heti syksyn ekoissa treeneissä minulla naksahti jotain päässä, ja uinti alkoi yht'äkkiä sujua. Valkku J on vähän samaa mieltä: toissakerralla hän kehui, että mun vaparini on parasta mitä hän on multa ikinä nähnyt ja tänäänkin totesi, että hyvältä näyttää. Ja myös muuten tuntuu.

Viime keväänä mua yleensä vitutti aina uintitreenien jälkeen, koska en kokenut osaavani tai oppivani mitään. Muiden vauhti kasvoi, ja minä vain räpiköin samalla tasolla. Joskus olin sarjoja uitaessa niin epätoivoinen, kun en meinannut ehtiä palautua seuraavalle kiekalle, että meinasin alkaa itkeä. Tänään 10 x 50 m III-teholla meni tosi tasaisesti (kaikki sarjat 50 tai 51 s) ja lallatellen. Uinti on vaan niin ihanaa.

Kuvituskuvana aamuruuhka tuuletusikkunalla

Vielä kesän alussa uiminen ei olut kamalan kivaa, ja avovesiuiskentelukin lähti vähän nihkeästi käyntiin. Kylmällä kesäkuulla oli varmaan tekosensa motivaatiokuoppaan, mutta luulen, että heinä- ja elokuun märkkäritön pulokointi oli ratkaiseva tekijä meikän uinti-innon kasvattamisessa. Edelleen muistelen lämmöllä Pallasjärven uintia. Se on yksi elämäni ihanimmista kokemuksista.

Mutta oikeasti olen vain oivaltanut jotain suurempaa uimisesta: koen, että nyt kuukauden aikana on parantunut niin asento, käsiveto kuin surkea potkunikin. Tänään sain parhan otteen vedestä miesmuistiin. Oli aika tajunnanräjäyttävää, kuinka itseään yht'äkkiä saikin työnnettyä eteenpäin vedessä ihan uudella teholla. Vihdoinkin on sellainen olo, että tästä voisi oikeasti kehkeytyä jotain. Valkku J, kuvasi tuota tunnetta meitä opastaessaan, että se on sellainen "Vau!!!!". Niin se kyllä vähän olikin. :)

Mutta nyt pitää mennä pakkailemaan. Minä olen lähdössä huomenna Gotlantiin firman pippaloihin kuuntelemaan Annelie Pompen motivaatiopuheita ja olemaan rappiolla. Supersuunnistaja lähtee melkein päinvastaiseen suuntaan ja ihan toisenlaisiin puuhiin, kun hän kurvaa automme nokan kohti Kolia ja Vaarojen maratonin ultraa. Kaikki ultraajat saavat gps:n, joten Ääsääs-fanit voivat seurata palluraisten etenemistä tunturilla. Ohjeet seurantaan löytyvät Vaarojen maratonin veppisivulta.

2 kommenttia:

  1. Joskus sitä onneksi kehittyy, se on parasta. =) Määkin haaveilen, että tulevaisuudessa uisin tuhatta ja sataa. =D

    Hyvää reissua!

    VastaaPoista
  2. Ihan selvennykseksi, että mäkin olen kyllä edelleen vielä tukevasti siellä haaveluasteella. :)

    VastaaPoista