torstai 26. kesäkuuta 2014

Helppoo olla positiivinen, kun on kisu sylissä

Sain Jenniltä Facebookissakin riehuneen positiivisuushaasteen. Eli sama juttu kuin siellä Naamiksessa: 5 päivää, 5 positiivista asiaa listattuna ja joka päivä pitää haastaa joku mukaan. Koska postausten julkaisutahti blogeissa on usein harvempi, saa julkaisutahti olla vapaa. Alunperin haasteen on keksinyt Tämä Matka -blogin Anna. Nyt sitten aletaan valloittaa triathlonistien ja muden treenareiden blogeja! Jennin blogissa on muuten menossa tosi päheillä palkinnoilla varusteltu arvonta. Kannattaa osallistua - ja alkaa lukea Jennin blogia, koska siellä on harvinaisen hyvin kirjoitettua ja viihdyttävän värikästä tekstiä. Ja jänniä aiheitakin.

Mutta asiaan. Mun tän päivän viisi positiivisinta asiaa on listattuina alla, ja kuvituksena on Timo Kanaojan ottamia hienoja kuvia juhannuksen positiivisimmasta tapahtumasta eli Ratareidestä.




1. Kirjoitin äsken Facebookiin näin: Tim Howard  Bastian Schweinsteiger  saksalainen futis  jätskiä En valita. Seison edelleen sanojeni takana, vaikka Bastian-parka saikin äsken polvesta. Mutta hei! Mä sain lähikuvaa! :) Otsikossa mainittu kissa tosin lähti jo raksuttelemaan.




2. Mun kesäloma alkaa tiistaina, ja sain tänään duunissa niin hyvin hommia eteenpäin, että enää ei pelota, että työpäivät loppuisivat kesken.




3. Kiltti Supersuunnistaja vinkkasi mulle, että Liiteristä saa halvalla kinesioteippiä. Kävin juuri ennen peliä hoardaamassa niitä kaksi pakettia. Samalla ostin Liiterin lenkkarit, joita mun on tehnyt mieli testata. Oikeasti mä juoksen nykyään muualla kuin poluilla niin vähän, että vanhat lenkkarit olisivat riittäneet ihan hyvin, mutta onpahan edes varapari. Saatoin ostaa myös sortsit ja jätskiä. Nii ja pinkkejä urheilusukkia!




4. Mun parvekeviljelty avomaakurkkuni kukkii villisti. Saan siis ehkä kurkkuja. Virittelin sille töiden jälkeen vähän lankoja, joita pitkin kasvaa. Sain toki tähänkin puuhaan pienen, karvaisen apulaisen. Ei meillä mitään ilman tehdä. Nyt se tuli taas bloggaamaankin.




5. En ole stressannut treenien määrästä, vaikka olenkin viime viikkoina joutunut painamaan töissä aika pitkää päivää. Päätin jo jokin aikaa sitten, että harrastuksista ei stressata, kun ei töistäkään pitäisi. Treenaan sitten lomalla, kun on aikaa. Ei se kunto parissa viikossa katoa. Ja jo juhannuksena sain tosi kivoja treenejä alle.




Nyt on hitusen hankalaa kirjoittaa ilman että heiluttelee tuota käteeni nojaavaa kehräävää päätä. Siksi lopetankin länkyttelyn ja totean vaan, että haastanpa Ratareiden äidin Rahkamuijan.



2 kommenttia:

  1. Kiitos kivoista sanoista, ja hyvä ettet stressaa!

    VastaaPoista
  2. Kyllähän mä stressaan välillä. Pyrin vaan olemaan stressaamatta.

    ja ole hyvä! Jokainen sana on ansaittu. Blogeissa on musta todella tärkeää, että teksti on soljuvaa. Ei niitä muuten jaksa lukea.

    VastaaPoista