maanantai 13. toukokuuta 2013

Lakeuden kevät

Miten se melonta nyt yht'äkkiä sujui lauantaina, kun vielä syksyllä se meni päin pyllyä? No, me käytiin laakean paikan leirillä Pohjanmaalla vähän melomassa. Paikallinen pienyrittäjä vuokraa kajakkeja omalta pihaltaan, ja me olimme kevään ekat asiakkaat.

Pakollinen "kohta mennään" -posetus
Närpiönjoki luikertelee jostain Jurvan tekojärvestä kohti Selkämerta, ja vie mukanaan paljon hassua vaahtoa, joka on ilmeisesti kotoisin jostain vedenpuhdistamoista. Maisema on näin alkukeväästä melkoisen ankea ja harmaa, ja rannoilla oli turkasen paljon roskia talven jäljiltä. Mutta mitäs me pienistä. Nyt opetellaan melomaan! Siihen puuhaan joki oli oikein sopivan kesy. On joessa kuulemma koskikin, mutta me meloimme ainakin vielä tällä kertaa toiseen suuntaan.

Lehdettömiä puita ja vaahtolauttoja
Meloskelimme 53 minuuttia vastavirtaan ja palasimme takaisin 37 minuutissa. Ajattelimme, että hyvillä voimilla kannattaa ensin mennä niin pitkälle kuin kiinnostaa, ja sitten voi kääntyä takaisin. Matkaa taittui yhteensä noin 8 km. Paluumatka meni nopeammin toki virtauksen ansiosta, mutta supersuunnistaja sanoi myös huhkineensa enemmän, koska halusi jo pois. :) Päivä ei tosiaan ollut sellainen kaikkein kaunein kevätpäivä, vaikka sade loppuikin jo aamupäivällä.

Ei satanut enää, mutta tukka kastui silti
Me saimme ihan pränikän kaksikon suoraan muoveista.Vaikka sen ei pitäisi uudenuutukaisena kaiken järjen mukaan olla mitenkään kiero, niin kyllä se vaan luikerteli ja kinnasi oikealle, minkä kerkesi. Mutta kun oikein keskityimme melontaan ja yhdentahtisuuteen, meni homma jo melkein hyvin. Eli suunnilleen yhtä hyvin kuin lauantain kisan alkupuolella. Mutta päätavoite olikin saada edes vähän tuntumaa ennen lauantain kisaa ja välttää perheriitoja. Sellainen tosin melkein syttyi alkutaipaleella, mutta ei kuitenkaan. Ja loppukeikka meni oikein rattoisasti, kun homma edes vähän alkoi sujua.

Tulevana viikonloppuna meillä on ohjelmassa ihan oikea melontakurssi. Eli ensi viikolla olemme taitavia kuin kaksi eskimoa. Voisin oikein mielelläni meloa uudelleen myös Närpiönjoessa - vaikka joskus, kun on vähän vihreämpää. Kenties tuota tulee harrastettua taas joskus, kun lakeus kutsuu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti