sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sunnuntai

Tällä viikolla eivät treenit menneet ihan suunnitelmien mukaan. Kuten jo maanantaina totesin, jäi sille illalle suunniteltu spinning spinnaamatta. Ja koska en tänäänkään sellaiseen kyennyt, niin tällä viikolla spinua tuli vain yksi kerta. Elämä ja työelämä ovat pitäneet minua tällä viikolla sen verran kiireisenä, että viikon aamu-uintikin jäi väliin - mutta onneksi olen kohta sentään lähdössä HelTrin uintivuorolle. Koska perjantaina menin sika aikaisin töihin ja skippasin salin, niin vapaapäiviä tuli tälle viikolle kaksi: perjantai ja lauantai. Eli varsinkin loppuviikko on ollut aika keveä. Juoksua ja hiihtoa tuli kolme kertaa, pyöräilyä kerta, säbää yksi peli, salia kerta ja tänään tosiaan hankitaan vielä se yksi uintikerta. Jumppailtua on tullut tällä viikolla näemmä 6h 42 min. Ja tunteroinen tulloo vielä lisää. Mutta aika vähäistä silti. Voisikin siksi koettaa, josko saisin ensi viikosta tehtyä kovan.

Vaikka mulla oli tänään koko päivä aikaa, niin en saanut mentyä tekemään mitään kovin urheaa. Harkitsin spinningiä, hiihtoa ja lenkkeilyä, mutta lopulta kävin vain kävelyllä. Vaikka luonnossa käveleminen onkin todella siistiä, niin minä tykkään sunnuntaikävellä myös pientaloalueilla. Tästä ihan mun hoodeilta alkaa tosi kiva sellainen, koska sitä ei ole rakennettu mitenkään kerralla kaikkia taloja, vaan talokanta on hyvin monimuotoista. Ja se on musta just hauskaa, kun pilkotuilla tonteilla on vieriviesessä rintamamiestalo ja uusi kivitalo.

Iloisen sininen puutalo kävelyreitin varrelta
Sain triathlonkirjan lainaan, ja aloitinkin jo sen lukemista. Tosin eka lukukerta päätyi päikkäreihin. Nyt kirja on varattu, koska sen päällä makaa kissa. En malttaisi lukea yhtään alkuosaa, missä puhutaan lajitreeneistä - haluaisin heti päästä siihen treeniohjelman suunnitteluosioon. Mutta ehkä ne pohjatkin kannattaa lukea.

Ai niin, tällä viikolla olen päässyt kehonhuollossa nipin napin tavoitteeseeni eli olen pilatesrullannut ja venytellyt yhteensä 1h 5 min. Ajattelin vielä uinnin jälkeen venytellä lisää. Leukoja olen vetänyt niitäkin vähän - ja vielä seonnut laskuissani. Luulisin, että niitä on tehty 34-39.

Mutta nyt pitää pakata kassi ja lähteä uimaan.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Kun minä olin nuori...

... hiihdettiin töihin kesät, talvet. Ja vielä ylämäkeen susien ajaessa takaa. Nyt keski-ikäisenä olen tehnyt sen tasan kerran - tänään. Ei näkynyt susia, eikä ylämäkiäkään juuri ollut. Mutta silti: Jee, hyvä minä!

Opin joskus outoon aikaan lenkkeillessäni, että urheilupuiston valot syttyvät vasta klo 6 ja sammuvat illalla klo 22. Tänään opin, että latukone ajelee kuuden ja seiskan välillä. Se meinasi nimittäin ajaa minun ylitseni, kun aloittelin urakkaani Lepuskin urkkapuistossa. Mutta sainpahan sitten pränikkää latua. Alussa meinasi vähän lannistaa, kun kone oli ajanut vasta pohjat, eikä latu-uraa ollut ollenkaan. Paikoin se oli vielä tallessa, koska kone ei ollut ajanut sen päältä. Onneksi yhtään jyrkkää alamäkeä ei tarvinnut laskea ilman latua. Ja onneksi minulla oli uuden lumen takia enemmän pitoa kuin luistoa - ei hirvittänyt edes niissä loivemmissa mäissä ilman sitä latua.

Autio Lepuskin stadikka ja pöllyävää lunta

Mutta kun pääsin Lepuskin stadionin hollille, lähdinkin sitten pois vasta tehdyiltä ihkuladuilta ja suuntasin kohti tuntematonta. Olin katsastanut reitin Espoon verkkosivuilta, mutta välillä jouduin vähän miettimään, että mistäköhän minä sen ladun seuraavaksi löydän. Ja osa matkasta olikin enemmän kävelyä sukset jalassa, kun latu paikoitellen vähän katkesi ja teiden alituksissa oli vähän vähemmän lunta. Pisin matka ilman latua oli ehkä 300-400m Turunväylän ylityksessä ja ennen sitä. Mutta sen jälkeen olikin sitten hyvää latua melkein perille asti. Noin kilsan jouduin kävelemään sekä kotoa ladulle että ladulta toimistolle.

Winter Wonderland jossain Laajalahdessa.
Heti kuvan ottamisen jälkeen alkoi päivä ja
lamput sammuivat
Kun tulen fillarilla töihin, matkaa on noin 6 km. Nyt sitä kertyi hiihdellessä himpan yli 12 km, koska kiertelin aika paljon pohjoisemmasta kuin fillarilla (tai juosten) ja tein alussa Lepuskissa pienen kunniakierroksen. Aikaa meni ihan naurettavan kauan (en muista nyt, kuinka kauan, mutta reippasti yli tunti), koska luisto ei tosiaan ollut mikään ihan unelma.

Mutta tulipahan tehtyä. Ja tärkeintähän on, että töihin hiihtäminen on mahdollista jopa tällaisessa semiurbaanissa ympäristössä. Tai oikeastaan tärkeintä on, että mun lystikäs vuosihaasteeni on edelleen voimissaan. Nyt on siis plakkarissa seuraavaa:

  • tammikuu: talvijuoksu
  • helmikuu: hiihto
Jotta mä keksin 12 eri lajia, ovat talvijuoksu ja kesäjuoksu eri lajeja, samoin talvipyöräily ja kesäpyöräily. Ja joka ikinen erilainen fillari on oma lajinsa. Silti voi olla haastavaa keksiä 12 lajia. Jos ensi kuussa on vielä lunta (no, alussa ainakin on), suoritan talvipyöräilyn.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Vähän liikuntaa, paljon pohdintaa

Viime viikko meni ihan kivasti. Kehonhuoltoa tuli yhteensä 1h 27 min, josta n 6 min oli pilatesrullailua ja loput veyttelyä. Olisihan sitä vähän enemmän voinut rullailla, mutta hyvä näinkin. Se, mitä ei plakkariin tullut, oli vapaapäivä. Mutta esimerkiksi torstaina minä vain uin 1,5 km, joten se oli aika iisi päivä.

Mutta saatoin minä olla silti vähän väsy viime viikosta, koska äsken ei yhtään huvittanut mennä spinnaamaan. Aamulenkkikin meni vähän nihkeästi, vaikka heräsinkin ilman kelloa. Jätin sitten spinun väliin ja paijasin murkkuiän hormoonihöyryissä vellovaa pikkukolliani. Muutenkin tämän viikon suunnitelmat vähän jänskättävät, koska huomenna aamulla pitäisi sataa lunta ja mun pitäisi hiihtää töihin. Voipi siis olla, että suunnitelmia pannaan uusiksi enemmänkin.

Eilen kirjasin treeneäni Exceliin, ja se oli ihan hanurista. Mun pitää miettiä, että mitä kaikkea tietoa mä oikeasti haluan kirjata ja tarvitsen. Koska nyt mä kirjaan kaiken, mitä mittareista irti saan, enkä luultavasti ikinä lue niitä myöhemmin. Mutta JOS mun joskus pitäisi palata tutkimaan, että mitä mä olen joskus tehnyt, kun homma toimi tai ei toiminut, niin jotain pitää kuitenkin kirjattuna olla.

Mutta enemmän kuin hyvää kirjanpitoa, mä kaipaan nyt suunnitelmallisuutta. Mä haluan juosta sellaisia lenkkejä, jotka kehittää just nyt enkä vain juosta. Olen jopa miettinyt, että pitäiskö lukea joku kirja triathlontreenaamisesta. Osaako joku suositella hyviä?

Murkku

perjantai 15. helmikuuta 2013

Ohjuksissa on eroa

Olin tällä viikolla kahdessa hyvin erilaisessa spinningissä.

Keskiviikkona olin 75 minsan maratontunnilla, jota veti yksi suosikkiohjaajistani. Pinjalla on varsin jees musamaku, ja hän on aina kauhean pirteä ja innostava - ja vetää rankkoja tunteja. Olin tosi puhki ja tööt tunnin jälkeen - tosin olihan se pitkä tuntikin. Yli tunnin, haha.

Tänään aamulla olin taas 30 min aamuspinussa, jota veti Anssi Kelaa (!!) soittava Jessica. Aamuspinuissa on musta aina musa liian hiljaisella ja meno liian nössöä. Ehkä muut eivät ole klo 7 hereillä ja iskussa, mutta mä voisin vetä ihan täböä. Viime viikolla aamussa tuurasi Janni-niminen tyttönen, joka soitti musaa lujaa ja veti Jessicaa hurjempaa menoa. Ja soitti Rammsteinia, minkä aikana meitsi oli ihan liekeissä ja huiteli vauhtikestävyysalueella.

Mene sinä puistoon. Tai Nummelaan. Tai Mikan faijan
Bemmuun. Mutta älä tule mun spinusalille!

Mä kyllä pidän Jessicasta; hän vetää esim. tosi hyvää kuntonyrkkeilyä ja on muutenkin mukava. Mutta se Anssi Kela... Ja tosiaan enemmän aamuspinuja vetäneet Miia ja Jessica mun mielestä vähän nössöilevät niiden aamutuntien kanssa. Kaikki tuuraajat ovat vetäneet aina kovempia tunteja - samanlaisia kuin iltaisin. Eli väitän, että aamuisin ohjaajat valitsevat tilulilumpaa musaa ja kannustavat vähemmän tykittelemään. mutta mun mielestä sille ei ole tarvetta, koska spinussa on se hyvä puoli, että aina voi vetää oman päivän kunnon mukaan. Mun mielestä on vain helpompaa himmailla kuin tykitellä itsekseen. Koetin kyllä tänään laittaa hurjia vastuksia, mutta ei se paljoa auttanut, kun Milla hei sun tarttis muuttuu. Ja muutenkin tauot ja alkuverkka olivat liian pitkiä. Mä ainakin lämpenin ja palauduin jo paljon lyhyemmässä ajassa.  Ja kun se aamutunti on nykyään vain 30 min (ennen se oli 45 min), niin siinähän voisi tykittää vaikka millaisia hapotusmäkiä! tai antaa niihin edes mahdollisuus.

Keskiviikkona mun keskisyke oli 151 ja tänään alle 130. Eli musiikilla ON tosi paljon väliä spinussa. Samoin sillä, kuinka ohjaaja osaa innostaa vääntämään vielä vähän lisää vastusta (tosin siihenkin vaikuttaa se musa - Rammsteinilla mennään vaan lujempaa kuin sillä Anssi Kelalla).

Mutta joo. Ei mulla oikeesti mitään asiaa ollut. Paitsi että en tykkää Anssi Kelasta. Ensi viikolla en mene perjantaina Jessican aamuspinuun, vaan pelkästään salille. Kelatkaas sitä!

Kuva Iltalehti.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Yksi, kaksi, kolme...

Käytän tässä puhelinpalaverin hyödyksi ja bloggaan. Hurjaa moniajoa: osaan kuunnella ja kirjoittaa samaan aikaan.

Olen laskenut tällä viikolla ahkerasti. Lasken sekä kehonhuoltoon käyttämiäni minuutteja että tekemiäni leuanvetoja. Otin punttissarjojen lisäksi jos en nyt tavaksi niin ainakin tavoitteeksi vedellä jokaisen urkkasession jälkeen ja joskus muutenkin kotitangolla ainakin yhden sarjan leukoja.

Kehonhuolto on ollut vain venyttelyä, mutta sitä on kertynyt plakkariin jo 39 minuuttia. Ja illalla spinun jälkeen venytään lisää. Ei se 5-10 mintuutin pikainen venyskely nyt oikeasti niin haastavaa ole edes joka ilta. Ja näemmä, kun vähän ottaa homman asiakseen, niitä minuutteja kertyy helposti enemmänkin.

Leukoja olen kiskonut seuraavasti:
ma 5+5 (aamulenkin ja säbän jälkeen 1 sarja)
ti 6 + 5 (aamulenkin jälkeen ja illan päätteeksi)
ke 5+5+5+3+3+3 (salilla kolme sarjaa vasta- ja myötäotteella)

Kippileukailu masentaa pahasti (ja sattuu kämmeniin). Ja ne paremmat salihanskat olivat kaupasta loppu, kun lopulta päätin jahkaamisen. Ei pitäisi jahkata, vaikka onkin luvannut itselleen, ettei osta lisää urheiluvarusteita. Ainakaan ennen kuin on ostanut uuden auton. Mutta koetan jaksaa nöyryyttää itseäni niiden kippileukarimpuilujenkin kanssa edes kerran viikossa. Tällä viikolla se kerta lienee perjantaina.

Olen muuten taas kyllästynyt punttisohjelmaani. Taidan kehitellä taas jotain uutta tai ainakin vaihtaa jonkin liikkeen. Mutta siitä lisää toiste.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Treenien ja varsinkin kehon huollon suunnittelua

Tällä viikolla taisin onnistua triathlonistin tavoitteessani. Eli sain treenejä 2 + 2 + 2: Juoksu tuli hoidettua maanantain aamulenkillä ja eilisellä pertsan hiihtelyllä. Fillarointikiintiö täyttyi perjantain aamuspinulla ja eilisellä luisteluhiihdon yrittämisellä. Ja uimassa kävin torstaina aamulla sekä äsken HelTrin tekniikkatunnilla.

Nyt talvella mä tosiaan kuittailen ainakin osan juoksuista hiihdolla. Ja vaikka olen surkea vaparin hiihtäjä, niin ainakin koetan hiihdellä sitäkin sen verran, että suksia ei ole hankittu turhaan - ja sehän menee sitten fillaroinnista. Tosin olisi kyllä kivaa ehtiä spinnatakin enemmän. Koetan ensi viikolla ehtiä toisellekin tunnille.

Tätä tarttis lisää
Uintititreenit olivat minun eka HelTri-treenini. Kivaa oli: kivoja tyyppejä, kiva valmentaja ja kivat treenit. Ensin me verkkasimme omaan tahtiin, minkä jälkeen jokaisen tekniikkaa kuvattiin - sekä veden pinnalta että pinnan alta (vitsi, kun näytin hylkeeltä :D). Sillä aikaa muut uivat aina vuorotellen 25 m normaalisti ja 25 m kädet nyrkissä. Kun kaikki oli kuvattu, katsoimme videot ja otimme opiksi. Ja sitten varsinaisena treeninä vedimme tonnin siten, että ensin uitiin 10 x 50m eri nopeuksilla ja sen jälkeen treenattiin 500m pullarien kanssa käsivetoa. Homma viimeisteltiin 2 x 25 m killerillä (jota mitä olen lapsena kutsunut mummouinniksi - eli istuvassa asennossa pää ja nilkat pinnalla ja käsillä kauhotaan itseä eteenpäin), minkä jälkeen loppuverkattiin.

Lihashuolto on ollut taas retuperällä, ja ajattelinkin seuraavaksi panostaa siihen. Pääsiäiseen on nyt 7 viikkoa aikaa. Ajattelin kokeilla laskeutua nyt kehonhuoltopaastoon - tosin en paastoa välttelemällä kehonhuoltoa vaan panostan siihen. Kehon huoltoon kuuluisi venyttely, pilatesrullaus, hieronta, osteopaatti ja pilates. Ja nyt mietin kuumeisesti, paljonko laitan viikkokiintiökseni. Jos mulla on hierontaa, se on aina tunnin. Mutta jos ei ole, niin kuinka paljon saan aikaiseksi venyteltyä viikossa? Pilatekseen en varmasti joka viikko ehdi enkä osteopaatillekaan. Kahden tunnin viikkotavoite tuntuu siis hitusen hurjalta. Mutta toisaalta eihän se ole vasta kuin reilu vartti päivässä venyttelyä... Mutta kun tietää, miten ahkera olen tähän asti ollut, niin hurjalta se vaan tuntuu. Päädyin lopulta siihen, että tunti viikossa on ehdottomasti huollettava, mutta kahteen tuntiin pyritään. Ihan vain siksi, koska inhoan epäonnistumista.

Kyllähän tuo onnistaa, jos vain suunnittelee treeninsä ja ne lihashuoltonsa etukäteen. Mitä minä ajattelin nyt tehdä. Silloin on todennäköisempää, että saan ne kaksi treeniä kutakin triathlonlajia ja niiden lisäksi vielä salia ja säbääkin hoidettua viikossa. Joten alan tehdä itselleni exceliin treenisuunnitelmia.

Tästä päästäänkin siihen, että en ainakaan vielä lähde heiaheiaamaan. Minulla on kovemman luokan kilpailuvietti. Ja siksi pelkään, että tuollaiset palkintoja ja muita tunnustuksia jakavat systeemit ja ryhmäpaineet aiheuttavat mulle vain ylikuntoa. Se on meinannut tapahtua firman ostaman vastaavan palvelun käytössä ja ihan tuon Polarin pokaalinmetsästyksenkin kanssa. Ja en oikein usko, että minä jaksan kirjata treenejäni sinne Heiaheiaan. Ajattelin, että kirjaan niitä sinne samaan exceliin, mihin ne suunnittelenkin. Jos se sujuu hyvin, pidättäydyn siinä. Jos ei, niin keksin jotain muuta.

Mutta nyt kirjaan ensi viikon suunnitelmani ja painelen nukkumaan, jotta ei huima maanantain aamulenkkiperinteeni vain katkea. Huomenna taitaakin olla luvassa melko loskainen lenksukka. Ihkuu.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Kahvakuugelia Hannan tahtiin

Sports Lady Hanna huuteli taannoin Facebookissa, että viisi nopeinta bloggaajaa saavat hänen kahvakuulavideonsa testiin, jos lupaavat arvostella sen blogissaan. No, meitsi tykkää kuulailusta enkä ole ikinä kokeillut Jane Fonda -henkistä kotijumppavideota. Olin siis salamannopea ja sain videon itselleni.

Tässä arvostelussa on kestänyt hävettävän kauan (sori, Hanna), mutta halusin oikeasti treenata videon tahtiin. Siksi piti löytää sopiva päivä. Tänään sellainen oli. Meinasin ensin katsoa, mitä on luvassa ja treenata vasta sitten, mutta hyppäsinkin ekan ohjelman puolivälissä mukaan (kaksi ekaa kierrosta käytin syömiseen ja jumppavaatteiden vaihtoon, haha).

Tasot yksi ja kaksi -  nätisti omilla levyillään

Eka video (Taso 1) oli kuvattu laivan kannella, ja maisemat olivat mainiot. Videon alussa kehoitetaan lämmittelemään hyvin. Haloo? Kuka lämmittelee ennen kuulailua? Ja ekan patterin kolme ekaa liikettähän (etuheilautus, vartalonympärikiero ja päänympärikierto) ovat mun maailmassani lämmittelyliikkeitä. Siksi ekan videon kaksi vikaa kiekkaa toimivatkin mainiosti tokan sarjan lämppänä. Pelkkänä jumppana homma olisi voinut olla mulle vähän liian keveä - ainakin mun kuulallani, joka on vain 8 kg. Kolmas liike oli mave + haukkari + ojentajapunnerrus. Tässä sarjassa mun kuula oli liian kevyt maveen, mutta ojentajiin ihan passeli. Jos olisin tehnyt sen isommalla kuulalla, olisi mave ja haukka tuntuneet paremmin, mutta ojentajista olisi saattanut tulla ainakin minuutin lopulla epäpuhtaampia. Eli tässä oli klassinen body pump -ongelma: miksi aina virvotaan maveja pikkupainoilla kevyempiä painoja kaipaavien liikkeiden kanssa? Mun yksi lempiliikkeistäni kuulailussa on yhden jalan mave, joka on hyvä tasapainotreeni. Mutta jos haluan oikeasti treenata alaselkää ja berberiä, lataan tankoon 20 kg kiekot molempiin päihin ja mavetan oikeasti.

Kolmannessa sarjassa Hannaa kuvattiin sivulta. Mä olisin itse leikannut sivukuvaa joka sarjaan, koska siitä kokemattomammat saavat paremmin käsitystä esimerkiksi etuheilautuksesta. Koska se sen J aukeaa aloittelijalle oikeastaan vasta sivusta katsoessa. Mutta hyvä, että sitä oli edes jossain.

Ekan setin parasta antia (mulle siis) oli vinkki, että vartalonympäripyöritykset voi tehdä yhdellä jalalla seisten (tein osan mun ekasta eli setin kolmannesta kierroksesta - heilutti :D) tai samaan aikaan voi tehdä varpaillenousuja (tein neljännen eli mun tokan kiekan). Ja eniten tässä ohjelmassa multa väsyivätkin pohkeet.

Yhdys sana. Saatana. :)
Taukojen viihdykkeeksi tarjottu korkkarijumppa ei uponnut muhun, mutta se on vaan mun oma vikani. Mä en tykkää mistään itsensänolauspolttariohjelmastakaan, ja tää meni vähän samaan kastiin. Hyvältä Hanna kyllä mekossaan näytti.

Tokassa sarjassa siirryttiin Suokkiin, missä ekassa kuvauspaikassa oli vähän hassu valo, ja Hanna näytti ihan punaiselta pinkissä mekossaan. Toka kuvauspaikka oli hänelle armollisempi. Tokan sarjan liikkeet olivat enemmän mun mieleeni. Ne olivat etuheilautus vuorokäsin, rinnalleveto + kyykky + pystypunnerrus (o + v), punnerus kuula toisen käden alla ja vatsat.

Punnerrukset tuntuivat eniten ja niiden kanssa olin jo vähän helisemässä. Hanna sanoi kolmannessa sarjassa, että teki kaksi ekaa sarjaa kuula vasurin alla ja nyt hän vaihtoi sen oikean käden alle. Koska asiaa ei otettu puheeksi aikaisemmin, meitsi sooloili ja vaihtoi kättä joka kierroksella.

Rinnallevedon tekniikka oli mulle ihan uusi: siinä rinnallevedossa kyynärpää pysyi alhaalla ja kuula saatettiin rinnalle etuheilautuksen kautta. Meitsi on tavannut tehdä rinnallevedon kuten tangolla eli vedän ekana pystysouduntapaisesti kyynärpään ylös ja polvia koukistamalla sujahdan kuulan alle. Kokeilin nytkin molempia tapoja eikä kumpikaan tapa ainakaan kolahtanut ikävästi käsivarteen, kuten kuulailua aloittaessani tapasi käydä. Oon vaan niin pro nykyään. Jos Hanna luet tän, niin kerrotko kommenttiboksiin, onko väliä, kummmalla tavalla tuon tekee ja mihin ne ottavat erilailla? En oikein osannut itse äsken analysoida sitä.

Kakkosohjelmassa sivukuva tuli jo tokassa kiekassa, mikä oli ihan jees. Ei tee aloittelija kauaa ainakaan väärin. :)

Mä tein siis puolet ekasta ohjelmasta ja tokan kokonaan. Aikaa kului yhteensä 34 minuuttia. Eka ohjelma on siis oikeasti 20 min pitkä ja toka 24 minsaa. Mun maksimisykkeeni oli treenissä 159 ja keskisyke huiteli 135:ssä. Eli ihan jees treeni, mutta ei pääse tehoissa ihan Fressin tunnin tasolle. Tää toka setti voisi toimia joskus vaikka juoksu- , fillari- tai hiihtolenkin päälle.

Hanna on kamalan herttaisen oloinen tyyppi (tai on oikeastikin tosi symppis - oon tavannut kerran) ja videota on sen puolesta ilo seurata. Oikeastihan mä en ole mikään kotijumppaaja. Ja en tämän neitsyyden menettämisenikään jälkeen usko jumppavideoiden olevan mun juttuni. Mutta sellaisille, joiden juttu ne ovat, voi Sports Ladyn Kahvakuulatreeni olla ihan hyvä vaihtoehto. Kun mä kuulailen kesällä mökillä tai muuten salilla, mä tykkään keksiä ohjelmani itse. Tai sitten menen oikealle tunnille. Eli en itse ostaisi tätä dvd:tä, mutta voisin ihan hyvin ehdottaa töissä Hannan tilaamista vaikka jonkun tyky-päivän ohjelmaksi.

Niin ja mä haluan oman Gymbossin! :)


maanantai 4. helmikuuta 2013

8 kuvaa

Ihmemaan Anna haastoi minut hauskaan modattuun haasteeseen. Ja vaikka se tuntuikin tosi vaikealta (mä olen näyttänyt kaikki kivat kuvat jo), niin tartuinpa siihen silti, koska treenirintamalla ei taaskaan ole oikein mitään uutta. Säännöt menevät tälviissiin:

 1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
Kiitos, Anna!
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
Koska tämä on modattu haaste ja siksi ei ole vielä kiertänyt kaiken maailman blogeja, jaan haasteen blogeille, joissa on mun mielestä hyviä kuvia tai omistajilla kissoja (tai molempia) eli Mirjamille, Hennalle, Heidille, Tiitille, Nelliinalle ja  Saijalle. Kuusi tuli helposti enkä jaksanut pinnistää. Sori. Muutkin saa toki omia tän itselleen, jos kovalevyltä löytyy paljon hyviä (kissa)kuvia.
3. Ilmoita näille kahdeksalle bloggaajalle tunnustuksesta.

Joo, ihan kohta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. Näytä kahdeksan satunnaista kuvaa kuvateksteineen.

Tää onkin hauskempi (ja vaikeampi)  kuin faktat.

Koin tämän haasteen vaikeaksi, koska mulla ei tosiaan ole kahdeksaa kuvaa mun sporttailuista, mitä en olisi vielä näyttänyt. Mutta onneksi mulla on kissoja. Ja onneksi mä teen joskus jotain muutakin.


Olin viime kesänä Sodankylän filmifestareilla, ja isossa teltassa oli aarre.
Luulen, että se oli Kovasikajuttu ja kaksi siideriä. :)
Tein viime kesänä ihan itte mökillä
kissoille kiipeilypuun. Ja se kelpasi nopeammin
kuin ehti kissaa sanoa.
Rokualla piti näyttää ennen kisaa, että osaa laskeutua.
Osasin jopa  släbärit jalassa. Leet skillz.
Nörtillä on nörtit kissat. Ne dataa.
Helsingin kaupunginjohtaja pitää itsarin
aattona vastaanoton kaikille Stadin
neljäsluokkalaisille. Minä tein
yhdelle nuorelle neidille kampauksen kemuihin.
Kaveri omistaa hepan. Se on musta, muttei enää ori.
Hessel on hevari, jolla on pitkä, musta tukka. Sitä oli kiva letittää.
Kun Nuuksion puro jäätyy, siitä tulee pikkueläinten valtaväylä.
ja loppuun kiintiöurheilukuva: Triathlon on kontaktilaji.
 Ja kuten kuvassa tapahtuvasta änkemisestä
huomataan, minut on kuin luotu siihen. (Kuva: Elina Myllymäki)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Triathlontreeniä

Tosiaan maanantaina opin vähän uutta ja kertasin paljon vanhaa, kun kävin kuuntelemassa Helsinki Triathlonin luentoa treenaamisesta.

Juha Heikkinen, jolla on oma blogikin, piti luennon, ja seuran puheenjohtaja kommentoi joka väliin. Ensin "Jupis" hankki itselleen luottamusta kertomalla, mitä hän on saanut aikaiseksi uinnin, pyöräilyn ja juoksun jalon kolminaisuuden alalla. Ironmanin hän oli vetäissyt alle 11 tuntiin ja puolikkaankin noin neljään ja puoleen tuntiin. Melkoinen mies siis. Ehkä johtuen tästä taipumuksestaan kipitellä pidempiä matkoja hän perusoletti kaikkien haluavan tehdä juuri niitä, ja keskittyi siksi puhumaan enemmän pitkistä matkoista. Minulle tulikin vähän sellainen olo, että pitäisikö se puolikas joskus kiskaista, että olisin "oikea" triathlonisti. Mutta en tee sitä ainakaan vielä. Katsotaan, josko polvet pysyisivät kunnossa, niin voisin harkita sitä kesällä 2014.

Kuva

Mielenkiintoinen uusi tieto oli, että olympiamatkalla ja sprintillä ei pyöräilyllä ole niin paljoa merkitystä kuin uinnilla ja juoksulla - mikä on tavallaan aika huvittavaa, koska koen sen olevan noista kolmesta minun vahvin lajini. Mutta totta on, että fillarointi oli minullekin viime kesänä sellainen sopiva huilipala uinnin ja juoksun tapporääkkien välillä.

Jupis havainnollisti ohjeitaan mukavasti omia treenejään esittelemällä. Hän kävi läpi, miten pitää treenata syksyllä, talvella, keväällä ja sitten kesällä eli kisakaudella. Syksyllä pitää olla tarpeeksi pitkä ylimenokausi, jolloin ei saa treenata systemaattisesti. Sen pitää olla jotain parista viikosta kuukauteen. Talvella kehitetään peruskuntoa ja keväällä lisätään lajinmukaista treenausta. Pisimmät (ajallisesti) lenkit tehdään loppukeväästä huhtikuussa, minkä jälkeen panostetaan laatuun ja herkistellään.

Kuva

Parhaita oivalluksia minulle olivat seuraavat:

  • Joka viikko pitää tehdä kaikkia lajeja. Ideaalia olisi saada kaksi treeniä kutakin viikkoon
  • Hiihto on hyvä laji. Pertsa treenaa enemmän juoksua varten ja vapari on hyvä pyöräilijälle - eli triathlonisti voi tehdä molempia
  • Kun treenaa juoksua pyöräilyn jälkeen, sitä pitää tehdä tarpeeksi kauan, että "juoksu alkaa tuntua taas juoksulta" eli jotain vartista puoleen tuntiin - pidempään ei välttämättä tarvitsekaan (joskus voi toki)
  • Koska olen tottunut punttaaja, on ihan ok puntata pitkin vuotta. Kunhan keventelee keväällä. Ja nyt talvella maksimitreenit ovat jopa hyväksi eivätkä haittaa menoa (kuten aiemmin pelkäsin)
Olihan luento suunnattu huomattavasti minua vähemmän asiaan perehtyneille, mutta ihan hyvä 3h setti se oli. Ja treeniohjeiden lisäksi saimme hyvän tietopaketin HelTrin treeneistä - sekä käyttäjäkokemuksia niistä kaikista. Nyt onkin sitten paljon matalampi kynnys lähteä treenaamaan.

Kuva

Mietin tuota 2+2+2-viikkotahtia enemmänkin. Minulla on kuitenkin nyt talvella "riesana" myös säbä ja salia nyt vaan tahdon pitää mukana kuvioissa. Minulla on tällä hetkellä aika hyvin rutiinissa jo seuraavat treenit:
  • Maannatain aamulenkki (kyllä kaksi kertaa on jo rutiini!)
  • Keskiviikon ja perjantain aamusalit
  • Perjantain aamuspinu 30 min
  • Uinti kerran viikossa tiistaina tai torstaina
Lisäksi aion nyt alkaa käydä sunnuntaisin HelTrin ohjatuissa uimatekniikkatreeneissä. Uintia siis tulee helposti se kaksi kertaa viikossa. Sali on helppo pitää mukana edelleen, joten enää pitää mahduttaa kuvioon yksi spinning tai pyöräily ja yksi lenkki per viikko. Sen ei pitäisi olla hankalaa. Ja päätinpä niinkin, että säbääkin voisi mahtua nyt talvella kaksi kertaa viikkoon: joko treenit ja peli tai kahdet treenit. Nähtäväksi jää, miten tämä hieno suunnitelma onnistuu käytännössä.