sunnuntai 30. joulukuuta 2012

4000 muuttolaatikkoa

Niistä on Messujuoksun juoksureitti tehty. Ja se reitti köpöteltiin läpi kolmesti. Kun selostaja kysyi voittajalta, että mikä oli haastavinta juoksussa, hän vastasi, että tämä reitin rakentaminen. Oli jannu Niemen juoksukerhosta nääs. Kartalla reitti näytti tältä:

Kuva täältä


Juoksu oli ihan kiva. Kolmella kiekalla osasi jakaa voimat aika tasaisesti, ja kivempaa se nyt oli sisätiloissa juosta kuin 12 asteen pakkasessa. Jotkut valittivat kuivasta sisäilmasta ja kovasta alustasta, muttta minua ne eivät häirinneet. Portaatkin olivat yllättävän helpot: minun jalkoihini oli sopivaa harppoa ne kaksi kerrallaan ylös ja kipittää yksi kerrallaan alas. Eikä rappusissa edes hengästynyt tai hapottanut niin pahasti, kuin pelkäsin. Mikäs siinä juostessa siis.

Näkymä hallin 6 ovelta

Kaarteet kyllä hidastivat menoa sen verran, että ei tullut ajasta ihan niin kovaa kuin aioin. Se oli lopulta 57:12. Aika on vain nettoaika, koska lähtöviivalla ei ollut erillistä sirumittausta. Sellainen oli vain lopussa. Eli kun minä lähdin omassa 70 hengen lähdössäni noin puolessa välissä sakkia, niin hävisin alun ruuhkassa varmaan jokusen sekuntin. Mutta se nyt on voi voi. Ilmottautuneita oli 148, ja voittoaika oli 39:48 eli ei mikään ihan superkova kympin aika. Luulen, että oikeat kovat juoksijat ovat huomisessa Uddenvuodenjuoksussa, joka on perinteisempi kahjujen nylkkyjen kokoontumisajo.

Olin oman lähtöni 30. Kaksi ekaa lähtöä olivat kokonaisuudessaan minua nopeampia, mutta niissä tavoiteaika olikin alle 50 min. Laskeskelin äsken, että minun taakseni jäi 53 juoksijaa. Eli en ollut vika, mutta en ollut myöskään puolenvälin paremmalla puolella. Nehän ovat aina kaikissa kisoissa minun ensisijainen ja toissijainen tavoitteeni.

Jos vielä vähän saa selitellä, niin kolmannella kiekalla minua alkoi sattua vasempaan lonkankoukistajaan. Ja kipu levisi siitä kankun puolellekin. Vähän se kipu saattoi minua hidastaa, mutta sain minä ihan hyvän loppukirin kuitenkin otettua, kun koetin ehtiä alle 57 minuutin, minkä olin tavoitteekseni asettanut. Veikkaan, että kipu tuli siitä, että liukastuin pihan portaissa matkalla autolle, kun lähdin kohti Messukeskusta. Saattoi peba vähän tärähtää siinä pyllähdyksessä. Onneksi ei mitään pahempaa sattunut. Olisi kieltämättä aika ironista rikkoa itsensä matkalla urheilukisoihin. Kipu meni viime yönä ohi, niin en sitten mitään sen kummempaa vammaa tullut itselleni hankkineeksi. Tänään on ollut vain pohkeet vähän jumissa ja ohjelmassa vain sunnuntaikävelyä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti