perjantai 28. syyskuuta 2012

Yleisurheaa menoa

Nonni. Nyt puin sitten tarkemmin niitä meidän firman yleisurheilukisoja, jotka pidettiin kuun puolivälissä. Koska nyt on kuvia.

Lajeja oli neljä: 100m, pituushyppy, keihäänheitto ja 800m. Voittaja sai kustakin lajista 1000 pistettä, häviäjä 100 pistettä ja muut pisteitä suhteessa voittajaan. Ja se, joka sai eniten pisteitä, voitti koko roskan. Eli yhdellä ylivoimaisella tuloksella saattoi pärjätä aika pitkälle.

Miehiä oli kauhea lauma ja meitä naisia 7. Mutta mehän ollaankin IT-firma. :) Yksi naisista suoritti vain kaksi ekaa lajia eli satasen sekä pituuden ja hävisi sen takia. Muut oltiin urheita vesisateessa koko rahan edestä. Minä tosin vaadin, että naiset saavat suorittaa kaksi vikaa lajia ekana, koska minua alkoi paleltaa ja halusin ne vain pois alta.

Satasen lähtö. Meitsi on tuo pinkki, joka lähtee telineestä


Ekana juostiin eeppinen satanen. Eeppinen siksi, että olin noin 5 metriä muiden perässä. Voittaja kipitteli satasen aikaan 14,68s, kun minun aikani oli huimat 18,18. Ja pisteitä tuli siis huimat 100. Mutta kisoihin ilmottautuessani uhkasinkin hävitä kaikki lajit paitsi keihään. En ole ikinä ollut nopea, ja polvileikkausten jälkeen olen hidastunut entisestään.

Seuraavaksi hypättiin pituutta. Koska elän reunalla, astuin kaksi ekaa hyppyäni yli, kunnes vihdoin uskoin ja siirsin askelmerkkiäni. Ja sehän toimi: 337 cm ja kolmas sija! Ja pisteitä 808,75. I'm back in business. Ja tämähän on todella hämmentävää, koska yleensä satanen ja pituushyppy ovat sellaiset lajit, että joko ollaan hyviä molemmissa tai ei kummassakaan. No, ehkä minä olen se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Voittaja hyppäsi 354 cm.

Kiihdytys ennen mahtiloikkaa

Ja sitten koitti minun eniten odottamani laji eli keihäänheitto. Järjestävän urheiluseuran setä opetti meille ensin vähän tekniikkaa, ja saimme  heitellä muutaman koeheiton. Ja sitten ryhdyimme hommiin. Vaikka oikeissa kisoissa heitellään kuusi kierrosta, me heitimme vain kolme. Ja taas meikä leiskautti ekalla onnistuneella suorituksella (eli tällä kertaa sillä ekalla) parhaan tulokseni eli 1620 cm. Voittaja heitti 2043 cm, ja minä olin kakkonen. Sain 652,65 pistettä. Kahden edellisen lajin kahden kärki ei pärjännyt tässä lajissa, minkä takia paransin sijoitustani huimasti. Vaikka unohdin karjaista! Pituudessa sentään lähdin ringaropomaisesti takakenosta sormia väristellen. Jos ei ole taitoa, niin tehdään edes tyylillä.

Suomalaista idylliä eli keihäs ja vesisade

Ja lopulta parin tunnin vesisateessa kökkimisen jälkeen päästiin siihen vaiheeseen iltaa, ettei tarvinnut enää hölkkäillä ja hypellä lämpimikseen, vaan päästiin juoksemaan kaksi kierrosta kaameeta munaravia kentän ympäri. Vuorossa oli siis 800m. Voittaja harrastaa tätä lajia oikeastikin ja olikin aika suvereeni: 2:39,07. Moni yritti pysyä hänen perässään (paitsi meitsi), ja allekirjoittanut kirikin tokan kiekan alkaessa yhden hyytyneen kisakumppanin kiinni ja melkein saavutin toisenkin. Oma aikani oli 3:20,69 ja pisteitä sain 619,25. Ja sehän riitti sitten kokonaiskisassa kolmanteen sijaan. Luulenpa, että se keihäs oli siinä aika isossa osassa. En ole laskeskellut tarkemmin. Annoin ainakin kaikkeni, koska 800 metrin jälkeen oli veren maku suussa ja yskiskelin loppuillan.

Minulla oli ihan hauskaa (vaikka satoikin), mutta polvi oli vähän eri mieltä: se ärtyi joko satasesta tai pituushypystä ja oli hieman juminen jo kasisatasen alkaessa. Siinä se kyllä vertyi, mutta meni yön aikana uudelleen jäykäksi. Minä jouduin sitten skippaamaan perjantain takia seuraavan maanantain säbätreenit ja kiskomaan puolisen viikkoa tulehduskipulääkkeitä. Joten taisi meikäläisen lyhyet matkat ja hyppelyt olla siinä. Satasesta ei tee pahaa luopua, mutta pituushyppy oli yllättävän kivaa. Mutta ensi vuonnakin menen kyllä suorittamaan ainakin heittolajit, koska keihäänheitto oli ihan julmetun lystiä. Kai se on joku suomalainen mentaliteetti, mikä panee tykkäämään asioiden heittelystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti