Kissan kokoisia kesäkurpitsoita

Minun piti mennä tänään kuntonyrkkeilyyn, mutta löysinkin itseni lojumasta koko illan sohvalla kissa vatsan päällä. Ajattelin, että ei ole niin paha, jos nyt otan lepiä, kun viikonloppuna yhdistelmä Midnight Run + Tour de Helsinki taannee sen, että liikun tälläkin viikolla tarpeeksi. Tosin liikunta on kyllä aika alakroppapainotteista. Kun pääsin himaan, oli tuntiin aikaa niin vähän ja minulla niin kiljuva nälkä, että laiskuus voitti.

Menin tänään kuitenkin fillarilla töihin ja poljin kotiin jopa kiertotietä palstan kautta. Minun hipsterimäisin piirteeni tosiaan on, että olen supertrendikäs kaupunkiviljelijä. Tämä oli ensimmäinen kesäni viherpeukalona, ja aika paljon onkin mennyt treenailuksi: porkkanat itivät huonosti ja herneistä tuli mauttomia. Mutta kesäkurpitsat ovat menestyneet. Niitä on tullut niin paljon, että perhanat ehtivät lähes aina venähtää jättimäisiksi, ennen kuin ehdin poimia ne. Pienempinä ne olisivat käsittääkseni paremman makuisia. Kun kuvasin tämän päivän sadonkorjuun saaliin, otin kuvaan (tai ne tulivat) mukaan kaksi kisua kokovertailua varten. Katit eivät ole enää mitään ihan tirriäisiä: Miisu (takana) on ihan keskiverto kisu ja painaa yli 4 kg. Nuori herra Unskikin (häntä kamerassa) painaa melkein kolme kiloa. Eli melkoisia jötkäleitä nuo kesäkurpitsat. Toivottavasti maistuvat miltään...

Katit ja sadonkorjuun juhlaa

Salaattisatokin on ollut mitä mainioin, mikä on kivaa, koska ruukkusalaatti maksaa aika paljon. Nyt voin puputtaa salaattia sieluni kyllyydestä, ja silti osa siitä mätänee maahan. Pitää viedä kavereille kanssa. Viimeksi pakkosyötin salaattia mökillä rapujuhlissa.

Salaatin, herneiden ja kesäkurpitsojen lisäksi olen saanut kasvamaan myös muutaman porkkanan (joista suurin osa vilahtaa kuvassa), punajuuria, perunoita ja retiisejä. Perunoita en kyllä enää jatkossa kasvata, koska ne ovat kaupassakin niin halpoja. Nyt piti vain kokeilla. Ensi vuonna ajattelin tehdä erilaisia kurpitsoita, salaattia ja joitain sellaisia harvinaisempia kasveja, joita ei saa kaupasta kuten esimerkiksi lavakurkkua. Munakoisokin voisi olla aika magee juttu.

Hohhoi. Miisua ei kiinnosta, koska tarjolla ei ole LIHAA!

Sain tungettua tuon kaiken kuvassa olevan (paitsi kissat) reppuuni (ne menevät sinne ihan itse, kun se on tyhjänä lattialla) kotimatkalle, mikä on aika saavutus. Repun korkeus riitti just eikä melkein noille pötkylöille. Kotimatkalla pysähdyin vielä fillarikaupassa ja ostin TDH:lle pränikän pyöräilykypärän. Se on tosi kevyt, musta ja huippustylee. Otatan varmaan itsestäni kuvan ennen lähtöä, niin koetan muistaa panna kypärän silloin päähäni.

Huomenna harrastanen vielä tätä ihkua hyötyliikuntaa eli työmatkapyöräilyä ja perjantaina en tee YHTÄÄN MITÄÄN. Sitten ehkä jaksan juosta lauantaina kympin ja fillaroida sunnuntaina 140 km. Pitäkää peukkuja. Vähän itseäkin hirvittää...