En kylläkään pissinyt eteisessä Marimekon laukun päälle kuten katti noin viikko sitten, vaan annoin kaikkeni aamun spinning-tunnilla. Olo oli hieman juminen, joten päätin aukoa paikkojani polkemalla. Ja ihan kivasti paikat aukesivatkin. Mutta tuli siinä sivussa tosiaan hikoiltua jottalitra.
Ohjuksemme kertoi, että tänään on spessumusat, koska kyseessä oli kooste jonkun Suomen sisäpyöräilykerhon jäsenien lempispinningbiiseistä. Kyseessä on siis joku ohjaajien koulutusyhteisökerhosisäpiirirunkkuklubi. Melkoista poppia se lempimusa oli. Mä taidan olla ihan vähemmistössä, kun mun mielestä metalli ja punkki ovat mitä parhainta mäkimusaa. No, oli siellä seassa jokunen kiva kiksubiisikin (ja kiksu on metallin ja punkin jälkeen eniten jees jumppamusaa). Ja ihan vähän kitararokkia. Mutta sain minä silti ihan kivan vauhtikestävyystreenin tehtyä.
Spinun jälkeen oli sen verran auennut ja hyvin lämmitelty olo, että menin vielä salille. Taisi suurin osa puhtia kuitenkin jäädä sinne spinusaliin, koska bodaus ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Onneksi olin poikkeuksellisen sosiaalinen, ja kysyin yhtä jumppatunnille jonottavaa tyttöä varmistamaan penan ykköseni: olisin muuten jäänyt tangon alle. Viimeksi ykköset menivät niin helposti, että olin kirjannut vihkooni, että nosta painoa ykkösissä. No, 65kg oli tänään liikaa.
Varmistelijatyttönen kauhistui ekana, että en mä jaksa. Minä sitten lohduttelin häntä, että minä teen toki suurimman osan työstä, ja hänen tarvitsee vain avittaa ihan pikkasen, jos ei paino meinaa nousta. No, hän tosiaan pääsi sitten jeesaamaan - ja jaksoi oikein mainiosti. Olen saanut kerran aikaisemminkin lohdutella yhtä tyttöstä, että ei varmistajan tarvitse jaksaa nostaa juuri mitään. Minulle asia on aina ollut ilmiselvää, koska olen varmistellut kavereita jo teini-ikäisestä lähtien. Mutta kai ne isot kiekot siinä tangossa näyttävät aika hurjilta vähemmän bodanneiden silmissä. :)
Meillä on salilla sellaiset lukot, joissa nakutellaan nelinumeroinen pin-koodi, jolla kaapin saa lukkoon ja auki. Minä olen useammankin kerran unohtanut, missä kaapissa kamani ovat. Aika hyvin asiasta selviää vaistolla, kun suunnilleen muistaa, missä kohdassa kaappi oli. Joskus pitää naksutella koodi viereiseen kaappiin ennen oikeaa arvausta. Tänään kävi niin. Ja hassuinta oli, että 2 kaappia omastani vasemmalle oli lukittu samalla koodilla kuin omani. Oli hitusen wtf-olo, kun kaapissa ei ollutkaan omat kamat, vaikka kaappi aukesikin. Ne omat vermeet löytyivät sitten kolmannella yrittämällä.
Nyt mulla on jo kuvamateriaalia torstailta. Kirjoittelen laskeutumisesta varmaan viimeistään huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti