Viikonlopun jumpista ja heikosta mielestä

Tein perjantaina ja lauantaina ekaa kertaa salitreenini läpi. Oli kyllä kivaa treenata taas hapoilla. Perjantaina aamulla treenasin jalat, ja sain askelkyykyissä jo hyvät tärinät päälle. Olin pitkään vikan polvileikkauksen jälkeen hieman arka lastaamaan isoja painoja tankoon, mutta nyt olen päässyt siitä jo yli. Muotoa ei kuitenkaan saa koipiin, jos ei uskalla käyttää painoja. Jos ette usko minua, uskokaa Sara Hurrlea:

Minä ehdin tehdä oman treenini juuri sopivasti 30 minuuttiin. Jatkossa, kun kehityn, varmaan myös nopeudun, ja ehdin tehdä ehkävielä jonkin liikkeen siihen perään. Mutta nyt ohjelma oli oikein passeli. Ja sain hyvän tuntuman, ja jalat tärisivät kivasti kahdessa vikassa askelkyykkysarjassa. Tein askelkyykyt siten, että kaksi ekaa sarjaa pidin vähän pienempiä painoja ja taempaa jalkaa penkillä. Se antaa enemmän tuntumaa pakaraan. Vikaan sarjaan lastasin sitten enemmän painoa ja pidin molemmat jalat maassa. Takajalan laskeminen helpottaa liikettä huomattavasti, joten ensi kerralla voisin uskaltaa lisätä painoja vielä enemmän vikaan sarjaan. Vatsalihasliikkeet ovat ihan superia! Varsinkin torture twist. Se on niin unelmaliike, että tarjoilen teille oikein opetusvideon siitä:

Minä jaksoin tehdä noin 20s kerralla eli 5 kertaa puolelta toiselle. Tavoitteena voisi olla, että jaksan tehdä 3*30s ennen joulua.

Lauantaina treenasin yläkroppatreenini. Se ei mennyt yhtä hyvin kuin jalat. Lähinnä tuntumassa oli toivomisen varaa, ja painotkin olivat vähän hakusessa. Päänylivetoon sain tuntumaa selkään (se tuntuu myös ojentajissa) vasta vikassa sarjassa, kun uskalsin ottaa lapasiin yli 20 kg. Jätin tällä kertaa väsytysliikkeen tekemättä, kun selkäpenkit olivat varattuja. Se olisi ehkä auttanut - mutta sitten en olisi varmaan ehtinyt kaikkia penasarjoja. Mutta enköhän saa parempaa tuntumaa yläselkäänkin, kunhan jonkin aikaa hinkkaan liikkeitä.

Sunnuntaina harrastin aerobista eli kirmasin metsään. Kävin siis taas pitkästä aikaa kuntorasteilla. Hyvin meni, eikä tullut yhtään pahaa pummia. Tosin homma oli semisti scam, koska metsä oli tuttu Lepuskin urheilupuisto. Ensi sunnuntaina voisi koettaa eksyä Latokaskeen... Haluaako joku mukaan?

Ruokapuolelta olen ollut lähes koko viikonlopun aika hunningolla. Perjantain tiesinkin menevän reisille, koska olin menossa kamujen kanssa Cantina Westin buffetiin sikailemaan. Lauantai sen sijaan oli silkkaa mielen heikkoutta. Aamu kyllä alkoi ihan kivasti nestetankkauksella, lehtivihreällä ja spirulinalla, mutta kun sain kaverilta palan omenapiirakkaa kiitokseksi kampaamopalveluista, lähti mopo taas lapasista, ja syödä mussuttelin koko loppuillan. Onneksi nykyään sentään mussuttelen semiterveellisesti partista ja pähkinöitä enkä jädee ja muffinsseja. Mutta en minä ainakaan laihtumaan päässyt tänä viikonloppuna. :)

Vaikka yleensä yritänkin antaa itsestäni kuvan itsehillinnän mestarina, on minullakin todellakin heikot hetkeni. Väsyneenä varsinkin (esim. nyt lauantaina), mieliteot pääsevät usein valtaan. Toinen minulle tyypillinen piirre on tietynlainen kaikki tai ei mitään -mentaliteetti: jos repsahdan kerran herkutteluun, annan yleensä lopun päivää mennä ihan läskiksi.

Mielitekoja voi koettaa ehkäistä pitämällä kropan ravintoainevarastot täynnä. Eli pitää tankata paljon lehtivihreää ja spirulinaa ennen juhlia, niin ei tee mieli mussutella. Mutta sille, että pääsisin kesken päivän takaisin ruotuun, en ole keksinyt vielä mitään kuningasratkaisua. Perinteinen hämäyskikkahan on kiinnittää huomionsa johonkin muuhun kuin syömiseen (vaikka urheiluun), kunnes himo menee ohi. Mutta joskus sekään ei riitä, kun mussuttelu on fakkiutunut mieleen oikein kunnolla. Ja aina syynä ei ole edes nälkä, vaan enemmänkin mielenhuolto. Silloin ei auta kuin psyykata itseään napostelemaan edes jotain terveellistä. Joskus se onnistuu, joskus ei.

Onko teillä mitään kikka kolmosia mielitekojen torppaamiseen?