Hyvää luettavaa

Michael Pollanin Oikean Ruoan Puolesta (In Defense of Food) on aivan saatanan (anteeksi kielenkäyttöni) hyvä ja ajatuksia herättävä kirja. Kannattaa lukea.

Toisin kuin toinen Michael eli Montignac, Robert C. Atkins, THL ja monet muut väittävät, Pollan ei yritä esittää yhtä kaikki maailman ongelmat ratkaisevaa ruokavaliota, vaan hänen teesinsä on "Syö ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia." Pollan hyökkää lähinnä nykyaikaista ruoan tehotuotantoa ja nutritionismia vastaan ja ylistää 1900-luvun alussa länsimaisia sairauksia ja niiden syitä tutkineita Weston A. Pricea ja muita erilaisten etnisten väestöryhmien parissa tutkimuksia tehneitä lääketieteen ammattilaisia. Näiden tutkijoien yleinen johtopäätös tuntui olevan, että länsimainen ruokavalio on syynä meillä niin yleisiin sairauksiin kuten syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, diabetes, peräpukamat ja jopa karies. Jalostetun ruoan syöminen on Pricen mukaan syypää jopa oikomishoidon tarpeeseen.

täältä

Pollan on esikuviensa kanssa sitä mieltä, että ruoka on enemmänkin kuin osastensa summa: ruoka ei ole pelkkää protskua, hiilaria ja rasvaa. Se ei ole edes edellämainittuja ja vitamiineja ja hivenaineita. Kautta historian on kerta toisensa jälkeen julistettu, että nyt on keksitty ruoan syvin olemus - ja aina löytyy lisää ja pienempiä osatekijöitä. Nutritionismin suurin vika on, että siinä keskitytään tutkimaan näiden osatekijöiden vaikutusta ihmisen terveyteen ottamatta huomioon niiden välisiä suhteita ja yhteisvaikutuksia. Siitä juontaakin Pollanin teesin ensimmäinen osa: meidän pitää syödä ruokaa eikä vain oikeassa suhteessa protskuja, rasvaa ja hiilareita. Syökäämme porkkanaa, koska se on hyvää ja terveellistä eikä beta-karoteenia, jota porkkana sattuu sisältämään.

Pollan kertoo kirjassaan, mistä nutritionismi sai alkunsa: Amerikassa perustettiin 1977 ihmisen ravitsemusta ja perustarpeita selvittävän valiokunnan, joka koostui toki lakimiehistä ja toimittajista eikä suinkaan tutkijoista ja lääkäreistä. Tämä toimikunta joutui ikävään poliittiseen välikäteen, koska se ei uskaltanut julistaa, että liha, muna tai maito olisi pahasta, koska niiden tuottajat suuttuisivat - joten ruoka-aineiden sijaan he alkoivat puhua ravintoaineista. Ei haukuta lihaa vaan rasvaa - sen kun voi jalostaa lihasta pois. Samasta syystä valiokunnan raportissa ei käsketty syödä mitään vähemmän vaan enemmän "vähärasvaista kalaa ja lihaa". Ja näin ihana rasvahypoteesi sai alkunsa. Syödään ENEMMÄN vähärasvaista ruokaa. Miten edes länsimainen ihminen voisi voida paremmin, jos hän antibioteilla kyllästetyn ja keinotekoisella soijarehulla ravitun broilerinrinnan ja geenimanipuloidun, puhdistetun riisin LISÄKSI syö kolesterolia niin ihkusti laskevaa D-vitaminisoitua margariinia ja "ei yhtään lisättyä sokeria" mutta viisi E-koodia sisältävää terveysjogurttia? Tämä on Pollanin ohjeen toisen kohdaan taustalla: pitää syödä sopivasti eikä liikaa.

Juuri lihantuottajien kova lobbaus on aiheuttanut sen, että länsimainen ihminen syö joka päivä kimpaleen eläinproteiinia, mutta helposti skippaa kaiken elävän ravinnon eli tuoreet kasvikset. Ja kyllä, Pricen tutkimuksissa monet lähinnä eläinkunnan tuotteilla elävät heimot olivat hurjan terveitä, eikä lihan syömisessä sinänsä ole mitään pahaa (paitsi tuotantoeläinten kohtelu ja hiilijalanjälki - mutta ne ovatkin sitten jo ihan oma mouhunsa). Pollan syyttääkin eniten jalostettuja elintarvikkeita: älkäämme syökö pastaa, johon on lisätty omega3-rasvahappoja, kuituja (ja muutamaa muuta kulloinkin muodissa ollutta ravintoainetta, joita tuotteeseen lisäämällä pakettiin voi printata mainoksen terveysvaikutuksista), vaan niitä ruoka-aineita, joissa näitä ravintoaineita on luonnostaan kuten vaikka avokadoa ja salaatteja. Kasviksissa nyt vaan sattuu olemaan hitosti erilaisia ravintoaineita luonnostaan - ei tosin kaikkia missään yhdessä mukulassa, mutta variaatiota onkin tarjolla vaikka kuinka. Siitä siis kehoitus syödä lähinnä kasviksia.

Pollan kertoo kivasti nykyaikaisen länsimaisen ruokakulttuurin taustoista. Niistä luettuaan ei voi kuin puistella päätään. Pollan ei anna nykyisten ruokasuositusten tapaisia yksioikoisia ohjeita vaan peräänkuuluttaa vanhaa kunnon maalaisjärkeä ravintotaulukoiden tuijottelun sijaan. Suosittelen tätä silmät avaavaa kirjaa lämpimästi kaikille hipistä hedonistiin.