keskiviikko 17. elokuuta 2011

Nauravat valkosolut osa II

Juttelin tänään Lohjalle ajellessani puhelimessa PT:n kanssa, ja puhuimme lisää sairastelusta, bakteereista, viruksista ja siitä, miksi jotkut sairastelevat, mutta toiset eivät. Toistelin hänelle vähän blogin kommentteja omina mielipiteinäni, ja hän myönsi, että tosiaan varmaan aika monet tammikuun taudit ovat virusperäisiä. Mutta kuten Ingakin totesi, ei paskainen alusta ainakaan edesauta immuunijärjestelmän työtä. Riskiä sairastua lisää toki nämä perinteiset jalkojen kastelut ja selän kylmettyminen (munuaiset ovat selkäpuolella). Mutta silti: jos syömme vaikka torjunta-ainejäämiä sisältäviä tuotteita tai antibiooteilla kyllästettyä lihaa, tuhoamme näillä pöpöjen tappamiseen suunnitelluilla aineilla myös omaa hyvää bakteerikantaamme ja immuunijärjestelmäämme (valkosolutkin kuolevat myrkyistä).

Samasta syystä muuten se lähdevesi - kaikkine bakteereineenkin - on parempi vaihtoehto kuin vesijohtovesi: lähdevedessä on luonnollisia bakteereita (jotka tosin liiassa määrin ovat liikaa: vesijohtovesi on parempi vaihtoehto kuin kuravesi), mutta vesijohtovedessä on luonnottomia, bakteereita tappavia kemikaaleja kuten klooria - joka jatkaa tappamista myös veden juotuamme. Oho, taisin vähän eksyä aiheesta...

Mutta siis, puhuimme PT:n kanssa sairastelusta yleisemminkin. Jo ekalla tapaamisellamme tuli puheeksi, että minä en juurikaan sairastele, ja PT totesi, että vaikutankin peruspositiiviselta ihmiseltä, ja että iloiset ihmiset sairastelevat vähemmän. Nyt sitten sain enemmän selitystä tuon lauseen taustoista.

Ylipäätään sairastelulla ja sairastelemattomuudella on monta eri tekijää: geenit, yleiskunto ja stressitaso ainakin (en muista, jos PT luetteli niitä muitakin). Kaikkia syitä ei edes tiedetä. Ja tuo viimeinen syy eli stressitaso liittyy siihen iloisten ihmisten terveyteen.

Jos jokin osa-alue elämässä vituttaa, stressitaso nousee. Stressatessa sympaattinen hermosto aktivoituu ja parasympaattinen hermosto toimii vajaateholla. Tämänkin syy (siis ihan ne stressihormonien
nimet ym.) selitettiin minulle tarkemmin, mutta en nyt tosiaan muista kaikkea. Joka tapauksessa sympaattinen hermosto aktivoituu stressatessa ja parasympaattinen hermosto toimii vajaateholla. Kun näiden kahden tasapaino järkkyy, tulee toimintahäiriöitä: elimistön suorituskyky paranee, kun sympaattinen hermosto avartaa hengitysteitä, lisää sydämen lyöntitiheyttä ja iskutilavuutta, sydämen ja luustolihasten verenkiertoa. Ruuansulatus ja immuunijärjestelmä, joita parasympaattinen hermosto kontrolloi, taas hiljenevät (tästä muuten johtuu stressivatsakin). Mutta tosiaan stressi tai sen poissaolo on vain yksi osatekijä muiden joukossa, kun puhutaan sairastumisesta. Minulla esimerkiksi sattuu olemaan myös influenssalle tolerantit vanhemmat, joten olen tainnut voittaa myös geeniarpajaisissa. Nyt sitten vain enää vähentelen kropastani kemikaaleja ja pidän yleiskuntoni hyvänä, enkä sairastele enää IKINÄ!

Onnellisuus on muuten ainoa keksitty selitys sille, miksi eri puolilla maailmaa aivan erilaisella ruokavaliolla eläneet ihmiset voivat elää yhtälailla pitkään. Ei ole väliä, oletko hylkeenlihaa popsiva inuiitti vai kasvispainoitteisesti syövä intialainen: jos olet onnellinen, kroppasi toimii ja elät pitkään. Siinäpä tavoitetta omaankin elämään...

Tämä tästä. On niin paljon mouhuttavaa, että jätän immuunijärjestelmän nyt rauhaan. Vastaväitteitä saa toki edelleen esittää, ja se on jopa toivottavaa!

1 kommentti:

  1. Stressisairastelun olen kyllä itsekkin huomannut eli juurikin niin, että stressatessa ei vielä "kerkeä" sairastamaan mutta kun stressitaso äkillisesti tippuu esim. jonkun tapahtuman takia mitä on stressannut, niin eiköhän se nuhakuume sieltä heti pamahda päälle.
    Yleensä siis kuitenkin nimenomaan stressitilanteessa en yleensä saa tautia. Mistäköhän tämä nyt sit johtuu...
    Itse luulen (ja muutama tutkija myös), että syömällä enemmän deevitskuja voi torjua talven tauteja. Ainakin viime vuonna flunssat jäivät kevyemmiksi.

    VastaaPoista